Kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamalli on Niinistön raportin selkäranka – Kemianteollisuudella keskeinen rooli
Presidentti Sauli Niinistön tuoreessa raportissa ”Strengthening Europe’s Civilian and Military Preparedness and Readiness” esitellään noin 80 suositusta Euroopan siviili- ja sotilaallisen varautumisen sekä valmiuden parantamiseksi.
Raportti on tärkeä askel kohti vahvempaa ja yhtenäisempää Eurooppaa, jossa turvallisuus ja vakaus ovat keskiössä. Niinistö on jälleen kerran osoittanut syvällistä ymmärrystä Euroopan haasteista ja mahdollisuuksista. Hänen näkemyksensä korostavat yhteistyön merkitystä, sillä vain yhdessä voimme kohdata nykypäivän uhkat, olipa kyseessä ilmastonmuutos, terrorismi tai geopoliittiset jännitteet. Niinistön raportti ei ainoastaan tuo esiin näitä haasteita, vaan myös tarjoaa konkreettisia ehdotuksia ja ratkaisuja, jotka voivat vahvistaa Euroopan turvallisuutta.
Hyvin suomalaiseen mielenmaisemaan istuva raportti noudattaa pääpiirteissään kansallista kokonaisturvallisuuden malliamme. Tunnistetut uhat taas eivät juurikaan poikkea kansallisesta riskinarviostamme. Toki raportissa on myös muutama rohkeampi avaus; EU:n tiedusteluyhteistyö ja Euroopan puolustuskyvyn lisääminen, jotka perustettaisiin mittavan yhteisrahoituksen voimin. Muita kiinnostavia raportissa esitettyjä suosituksia ovat mm. EU:n yhteinen suojattu viestintäkanava sekä operatiivisen kriisikeskuksen perustaminen komission yhteyteen. Tällä komission kaudella turvallisuuspolitiikka tuleekin korostumaan aiempaa enemmän kaikilla politiikkalohkoilla.
Näihin päiviin asti EU ei ole juurikaan puuttunut jäsenmaiden puolustuksellisiin asioihin, sillä jäsenmaat ovat halunneet pitää puolustukseen liittyvät asiat omissa käsissään. Hyvin tyypillistä on ollut, että säädöksiin on kirjattu erilaisia puolustuspoikkeuksia, joiden nojalla annetut EU-säädökset eivät ole koskeneet maanpuolustukseen ja turvallisuuteen liittyviä, etenkään salassa pidettäviä asioita. EU:n toimielimet ja Nato sijaitsevat fyysisesti samassa kaupungissa, mutta etäisyys on ollut silti suuri. Muutos entiseen olisi merkittävä. Kaikkiaan raportti kuvaa vain niukalti Naton kanssa tehtävää yhteistyötä.
Niin ikään tiedustelutietoa on pidetty hyvin sensitiivisenä ja sen jakamiseen on Suomessa, kuten myös monissa muissa maissa, suhtauduttu pääasiassa hyvin pidättyväisesti. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on taas osoittanut, että EU-jäsenvaltiot eivät kulje kaikki virran mukana vaan soraääniäkin löytyy.
Suomalainen vapaaehtoisuuteen perustuva elinkeinoelämän ja kolmannen sektorin yhteistyö julkisen sektorin kanssa on ollut varsin toimiva. Huoltovarmuuskriittisille toimijoille tarjottava jatkuvuudenhallinnan tuki on osoittautunut kiinnostavaksi ja melko sitouttavaksi toimintamalliksi. Velvoittavaan lainsäädäntöön perustuvia vaatimuksia sanktioineen ei suomalainen luottamusyhteiskunta välttämättä tällä hetkellä kaipaa. Tätä luottamusta ei ole rakennettu hetkessä vaan sen perusta on luotu vuosikymmenien saatossa. Niinistön raportin tavoitteeksi on asetettu yhteyksien vahvistaminen erityisesti strategisten teollisuudenalojen välillä. Niin ikään kaksikäyttöteknologia, joka on myös Naton agendalla, mainitaan kehityskohteena erityisesti. Kemianteollisuuden yrityksillä on tarjota kattavasti tuotteita ja ratkaisuja kokonaisturvallisuuden saralla. Suomessa tuleekin kunnolla herätä tähän mahdollisuuteen ja laajentaa ponnistelujamme kokonaisuuteen liittyvien hankkeiden kilpailutuksissa sekä sotilaallisiin että siviiliyhteiskuntien tarpeisiin.
Kemianteollisuus ry on usein esittänyt, että lainsäädäntöhankkeiden vaikutustenarvioinnin yhteydessä tulisi arvioida myös uuden normiston vaikutus kokonaisturvallisuuteen. Samankaltaiseen arviointiin tulisi tähdätä myös EU-säädösten osalta. Etukäteisarvioinnilla olisi mahdollista tunnistaa varautumisen ja kriisinhoidon kannalta kriittiset seikat ilman varsinaista velvoittavaa sääntelyä. Tällä tavalla myös vältettäisiin se, että muulla sääntelyllä rapautettaisiin kokonaisturvallisuuden edellytyksiä.
Suomessa yksilön varautuminen mielletään merkittäväksi yhteiskunnan varautumisen kulmakiveksi. Yksilön kriisitietoisuutta ja valmiutta on pyritty parantamaan lukuisilla kampanjoilla. On jopa pohdittu, onko 72 h varautumistavoite riittävä vai pitäisikö sitä kasvattaa. Kotitalouksien 72 h varautuminen tulee esille myös Niinistön raportissa. Kansalaistaitoja, esimerkiksi väestön medialukutaitoa tulisi raportin mukaan vahvistaa
EU on lopulta poliittisesti melko hajanainen. Turvallisuuspoliittisesti melko hampaattoman unionin nopea muuttaminen aktiiviseksi toimijaksi tällä saralla on haastava toteuttaa. EU:n passiivisuutta hämmästeltiin myös COVID-19-pandemian aikana. Rahoituksen kohdentaminen ja uusien rakenteiden perustaminen voi osoittautua haastavaksi. Myös luottamusverkoston rakentaminen ottaa aikaa ja vaatii malttia. Haasteet ovat osa prosessia, ja niiden voittaminen johtaa parempiin tuloksiin. Lopulta teot ratkaisevat, ei politiikka. Varautuminen ja valmius kannattaakin aloittaa rauhan ja nykyisen epävakaan sään aikana.
Kemianteollisuus on valmiina osallistumaan vahvemman ja turvallisemman Euroopan kehittämiseen!
