Kaivosveron toteuttamista arvioivan työryhmän arviomuistio

Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/32478/20211. Lausunto annettu 5.8.2022.

Kemianteollisuus ry kiittää mahdollisuudesta lausua kaivosveron toteuttamista arvioivan työryhmän arviomuistiosta ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

Vihreä siirtymä ja energiamurros eivät tule etenemään ilman kaivostuotantoa. Suomen ja Euroopan metallien ja lannoitteiden omavaraisuuden vuoksi uusia teollisuudelle aiheutuvia rasitteita on syytä välttää. Kaivosteollisuudella on olennainen rooli akkujen arvoketjussa.

Kemianteollisuus ry:n näkemyksen mukaan mahdollinen kaivosvero on syytä säätää siten, että se kohdistuu luonnon resurssin sisältämään arvoon. Näin ollen veron tulisi perustua nettotuloon. Nettotuloon perustuva malli olisi kohtuullinen myös teollisuusmineraalien kannalta, eivätkä esimerkiksi maatalouden kustannukset todennäköisesti nousisi.

Rojaltityyppisesti toteutettuna vero kohdistuisi liiketoimintaan ennen kuin tuottoa on syntynyt. Tuotantokustannuksen luonteisena rasitteena se nostaisi tuotantokustannuksia ja kannattavan louhinnan edellyttämää malmin metallipitoisuutta (eli malmin cut-off -arvoa). Tällä on merkitystä myös louhintamääriin ja kaivoksen elinikään ja investointeihin, joten yhteiskunnan ja verottajan nettohyöty voi olla negatiivinen.

Muun teollisuuden tavoin kaivostuotanto kärsii tuotantokustannusten poikkeuksellisesta noususta. Tämä on syytä huomioida erityisesti rojaltimallien kohdalla, kun huomioidaan uuden kaivosveron taloudellisia vaikutuksia teollisuuden toimintaedellytyksiin.

Mikäli hallitus päättää kaivosveron valmistelusta, olisi kyseessä on kokonaan uusi vero. Tämän vuoksi vero olisi valmisteltava huolella ja myös vaikutukset Suomen maineeseen investointikohteena tulisi selvittää. Kaivosveron tulee olla neutraali, se ei saa vääristää investointipäätöksiä. Verokeskustelussa on otettava huomioon kaikki toimialaan kohdistuvat muutospaineet (mm. kaivoslain muutos, vakuuksien kasvu, uusi ympäristövahinkorahasto, kiinteistöveron korotukset).

Suomen ja Euroopan strateginen omavaraisuus ei salli lisäkustannusta alkutuotantoon. Kaivosvero heikentäisi kotimaisen tuotannon edellytyksiä entisestään. Maataloustuottajien kustannustaso on noussut mm. energian ja lannoitteiden hintojen nousun takia, ja on syytä olettaa, että nousupaine jatkuu. Tämä heikentää suomalaista maataloutta myös huoltovarmuuden näkökulmasta.

Suomi on erittäin riippuvainen raaka-aineiden tuonnista ulkomailta. Olisi erittäin tärkeää analysoida, miten esimerkiksi kohonneet kuljetuskustannukset vaikuttavat Suomessa toimivan jalostusteollisuuden kilpailukykyyn. Raaka-aine on hyvä tuottaa lähellä jatkojalostusta.

Metallien ja mineraalien hinnat määräytyvät globaalisti. Kaivosveron käyttöönotto lisää suomalaisten kaivosyhtiöiden toimintakustannuksia ja siten pienentää rikastehintojen ja tuotannon marginaaleja. Kotimaiseen tuotantoon kohdistuvat kustannukset asettavat Suo-messa tuotetun rikasteen eri asemaan suhteessa ulkomailta tuotuun rikasteeseen.

Kaivosveroa ei tule määrätä louhintamäärien mukaan.  Louhittuihin tonneihin perustuva veroajattelu on taloudellisesti erittäin raskas ja tarkoittaa avolouhosten toiminnalle hyvin raskasta lisärasitetta. Tämä voi merkitä eräissä tapauksissa jatkojalostuksen vaikeutumista Suomessa eli vaikutukset yltävät laajemmalle kuin kaivosteollisuuteen. On hyvä muistaa, että lannoitearvoketjun (fosfaatti ja kalkki) kaivokset ovat avolouhoksia.