Aimo Kastinen: Suomesta tuli Responsible Caressa mallimaa

Aimo Kastinen toimi kemianteollisuuden ympäristö-, terveys- ja turvallisuusjohtajana 90-luvun alussa, kun vastuullisuusohjelma Responsible Care lanseerattiin Suomessa. Mitä kokemuksia ja kerrottavaa hänellä on 30 vuodesta?

– Responsible Caren alkua pitää peilata 70- ja 80-lukujen maailmaan. Kemianteollisuudessa sattui tuolloin maailmalla isojakin onnettomuuksia, päästöt olivat suuria, työturvallisuudessa oli merkittävästi parannettavaa, ja tuotteisiin ja prosesseihin liittyi erilaisia  ongelmia.

– Suomessa kemianteollisuuden yrityksissä ei ollut sattunut isoja onnettomuuksia, mutta parannettavaa oli paljon. Kemianteollisuudessa oli aitoa halua parantaa suorituksiaan. Ihmiset olivat huolissaan kemianteollisuudesta – ja pääosin ihan aiheesta. Vaikka kemianteollisuus globaalisti pyrki viestimään tuotteidensa  elintärkeydestä ja tarpeellisuudesta, ei sitä oikein ymmärretty. Kanadassa  kemianteollisuuden yrityksissä ja järjestöissä todettiin vuonna  1984, että on pakko katsoa peiliin ja tunnustaa tosiasiat: hyvin paljon oli parannettavaa, ja  teot on aloitettava heti. Responsible Care oli  syntynyt, ja varsin nopealla aikataululla se rantautui Yhdysvaltoihin,  Eurooppaan ja Suomeen asti.

 

Vastuullisuus on yritysten liiketoiminnan kovaa ydintä

– RC:ssä oli ja on yhä keskeisinä elementteinä johdon vahva  sitoutuminen ja yhtenäinen johtamisjärjestelmä vastuullisuustyössä. Aivan olennaista oli, että yritykset ymmärsivät tehdä vastuullisuudesta liiketoimintansa kovan ytimen, ei erillisen saarekkeen. Liitot koettiin luonteviksi tahoiksi, joista johdon sitoutuminen ohjelman periaatteisiin jalkautui yritystasolle. Näin myös tapahtui.

– Tärkeää oli alusta asti luoda indikaattorijärjestelmä, joka on yhä keskeinen tekijä RC:ssä. Se toteuttaa ohjelman avoimuutta: kerrotaan, miten  pärjää vastuullisuusmittareissa, ja verrataan suorituksia muihin yrityksiin ja koko toimialaan. Indikaattoreista hyötyvät yritykset  omassa vastuullisuustyössään, ja ne tuottavat luotettavaa tietoa toimialan kehityksestä.

Euroopan kemianteollisuuden järjestö Cefic otti RC-ohjelman  hallinnon, ja sitä kautta ohjelma rantautui Suomeen vuoden 1992 keväällä.

– Valmius ottaa RC käyttöön oli Suomessa hyvä, ja tavoite eli noin sata yritystä saatiin sitoutumaan ohjelmaan melko nopealla aikataululla.

– Olimme ja olemme yhä monessa asiassa Euroopan mallioppilas, joka ottaa annetut ohjeet täysimääräisesti käyttöön. Eikä pelkästään mallioppilas, vaan  myös maa, josta muut ovat ottaneet mallia. Indikaattorien keruussa ja tiedontuottamisessa Suomi oli aloitteellinen, ja sulattelun jälkeen  monet muut maat ovat ottaneet käyttöön samanlaisen tiedonkeruujärjestelmän.

Hiljaiset signaalit vievät uusiin teemoihin RC-ohjelmaa kehitetään jatkuvasti, ja vuosien varrella seurantaan on tullut mm. biodiversiteetti, energiatehokkuuden kehittäminen,  laaja-alainen työturvallisuus, kierto- ja biotalous ja hiilineutraalisuustavoite  vuoteen2045 mennessä. Aimo Kastinen seurasi johtajana RC-ohjelman  kehittymistä ja laajentumista uusille alueille.

 – RC ei koskaan tule valmiiksi, koska kaikessa voi tehdä asiat paremmin. Pidän tärkeänä, että samaan aikaan kun ohjelmaa laajennetaan, muistetaan seurata niitä teemoja, joilla ohjelma avattiin. Kova ydin ei saa  hämärtyä. Tärkeää on kuunnella tarkalla korvalla yrityksistä tulevia hiljaisia signaaleja – sieltä ne uudet teemat tulevat.

 

Hyvä kumppanuus kantaa

Responsible Carea on alusta asti toteutettu ja kehitetty hyvässä yhteistyössä palkansaajajärjestöjen kanssa. Järjestöille Aimo Kastinen antaakin kiitosta.

– Palkansaajajärjestöt tulivat hyvin luontevasti mukaan. Vastuullisuus on toimialan yhteinen asia, jonka kehittymisestä hyötyvät kaikki osapuolet. Ohjelmassa on luottamus hyvin keskeistä – sovitaan yhteisistä toimenpiteistä ja pidetään lupauksista kiinni. Ja yhdessä myös seurataan tuloksia ja ideoidaan uutta. Meillä on ollut kyky ja onni löytää hyvät kumppanit vastuullisuustyöhön.

 

 

 

Teksti: Matti Laurila
Kuva: Juha Vainio