Anni Siltanen: Hiilineutraalisuus edellyttää jatkuvaa oppimista meiltä kaikilta
Kevät 2021 ei tuonutkaan äkkihelpotusta vuoden 2020 kriisiin, päinvastoin. Hallituksella on edessä isoja päätöksiä siitä, miten parhaiten pääsemme eteenpäin ja mihin rajallisia resursseja nyt kannattaa sijoittaa. Kestävä kasvu syntyy nimenomaan teollisuuden kilpailukykyä tukemalla.
Tämä heijastuu parhaillaan myös teollisuuden osaamistarvekeskusteluun. Halumme olla hiilineutraali teollisuuden ala vuoteen 2045 mennessä, ja se vaatii meiltä kovaa työtä myös oikeiden osaamistarpeiden ymmärtämisessä, osaajien löytämisessä ja kouluttamisessa. Teemme parhaillaan selvitystyötä sekä korkeakoulutuksen että ammatillisen puolen lähivuosien keskeisistä osaamistarpeista. Arvelen, että kemianteollisuuden alan perustaitojen sekä luonnontieteellis- matemaattisen osaamisen ja digitalisaation lisäksi joudumme toteamaan, että emme edes vielä pysty ennakoimaan kaikkia hiilineutraalisuutta tukevia kyvykkyyksiä seuraavien kahdenkymmen vuoden ajalta. Prosessi tulee vaatimaan jatkuvaa oppimista meiltä kaikilta.
Kaksi asiaa nousevatkin nyt arvoon arvaamattomaan: digitaalisuus ja systemaattinen ennakointi yhdessä työnantajakentän kanssa. Suomeen valmistellaan parhaillaan jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskusta vastaamaan tulevaisuuden osaamistarpeeseen. Pahoin pelkään, että nyt valmistellaan hallintorakennetta ja rakennetaan seiniä kovasti tarpeellisen ketterän digitaalisen alustan sijaan. Toivottavasti niin ei ole.
Vuosi sitten pakolla otettu pikadigiloikka antaisikin nyt oivan mahdollisuuden vastata korkeakoulutuksen digivision 2030 tavoitteisiin jopa aiottua nopeammalla aikataululla ennen vuotta 2030. Olisi tarpeellista ja kannattavaa koota kaikkien yliopistojen ja korkeakoulujen opetustarjonta yhdelle digitaaliselle alustalle, josta yksilö tai työnantaja voisi yhdessä kartoitetun tarpeen mukaan valikoida ja ostaa muutaman moduulin.
Hyvä esimerkki on tässä suomalaisten teknillisten yliopistojen ja korkeakoulujen yhteinen verkostoyliopisto FiTech, jonka kaltaiselle osaamisen kehittämisen yhteistyölle varmasti olisi laajemminkin kysyntää. Korkeakoulutukselle näen tässä oivan liiketoimintamahdollisuuden. Valmistavalle teollisuudelle jatkossakin tärkeää ammatillista koulutusta ei saa unohtaa; väylät AMK:hon ja vaikka tohtoriksi asti on edelleen pidettävä avoinna. Parhaiten kaikki tämä onnistuisi, jos samalle digialustalle voisi dokumentoida oman osaamisen, suoritetut tutkinnot ja moduulit sekä mahdollisen tulevan jatkokoulutustarpeen. Samassa yhteydessä voisimme ottaa eurooppalaiset osaamismerkit aktiiviseen käyttöön ja siten helpottaa osaamisen tunnistamista sekä osaajien liikkuvuutta tulevaisuudessa.
Työelämän tulevaisuuden tarpeisiin vastaa parhaiten sellainen malli, jota aktiivisesti valmistellaan yhdessä työnantajakentän kanssa. Yhteinen tarpeiden ennakointi on tärkeää, jotta tarjonta vastaa kysyntään ja työmarkkinoille kasvaa sellaisia teollisuuden osaajia, jotka tulevaisuudessa työllistyvät rakentamaan hiilineutraalia Suomea yhdessä. Me vaihdamme näistä asioista ajatuksia mielellämme matalalla kynnyksellä ja jatkuvassa vuoropuhelussa.
Kevät ja tuleva syksy näyttävät, mihin suuntaan koulutuskentän todellisuus tämän hetken murroksessa ja toisen asteen suurten muutosten jälkeen kääntyy. Varmaa on kuitenkin, että me tarvitsemme koulutuskenttää, muuten ei osaajia tulevaisuudessa ole. Varmistetaan siis, että kestävän kasvun ohjelma ja kevään kehysriihipäätökset tukevat tätä tavoitetta.
Anni Siltanen
Lue seuraavaksi
Science Forum: Vetytalous tulee nopeammin kuin uskommekaan
Saman pöydän ääressä ratkaisemassa yhteisiä haasteita – Responsible Care -seminaari kokosi vastuullisuusasiantuntijoita yhteen
