Anni Siltanen: Jatkuva oppiminen on perusoikeus ja velvollisuus – yritykset mukaan osaamisen ennakointiin
Jatkuvalla oppimisella vastataan tarpeeseen kehittää ja uudistaa osaamista työuran eri vaiheissa. Tämän mahdollistamiseksi hallitusohjelmaan sisältyy jatkuvan oppimisen uudistus, jossa tarkastellaan mm. koulutuksen tarjontaa, rahoitusta ja opintojen aikaista toimeentuloa. Syyskuisessa budjettiriihessä jatkuvan oppimisen uudistukseen luvattiin vastata myös opetus- ja kulttuuriministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön sekä Opetushallituksen mahdollisella yhteisellä virastolla, joka tulevaisuudessa vastaisi jatkuvan oppimisen toimenpiteiden koordinoinnista. Samaan aikaan Euroopan komissio suosittelee yhtenäistä jatkuvan oppimisen rahoitustilimallia kaikille jäsenvaltioille heinäkuussa ilmestyneessä Osaamisen agendassa.
On erinomaista, että jatkuva oppiminen nousee näin vahvasti poliittiselle agendalle. Keskellä globaalia talouskriisiä se ei toivottavasti ole sattumaa – onhan oman osaamisen päivittäminen paras mahdollinen tapa pitää työmarkkina-arvostaan huolta. Se on jokaisen perusoikeus, mutta minun näkökulmastani myös velvollisuus.
Osaamisen kehittämiseen panostaminen on myös jokaisen Kemianteollisuus ry:n jäsenyrityksen DNA:ssa. Ne investoivat vuodessa jopa satoja tuhansia euroja henkilöstönsä kehittämiseen. Tämä hyödyttää sekä yksilöä että yrityksen liiketoimintaa. Kohti hiilineutraalisuutta siirtyvä teollisuus tarvitsee tekijöitä, jotka kehittyvät paitsi valmistavan teollisuuden, myös ympäröivän maailman mukana. Digitalisaatio, ympäristökysymykset ja poliittinen ilmapiiri vaikuttavat myös teollisuuden osaamistarpeisiin. Elokuussa selvitimme yhdessä Teknologiateollisuuden ja Suomen Yrittäjien kanssa suomalaisessa työelämässä tapahtuvaa oppimista. Selvisi, että osaamisen kehittämiseen suhtaudutaan varauksetta positiivisesti, mutta kansallista koordinaatiota tärkeämpää olisi tarkastella jatkuvaa oppimista yrityslähtöisestä, liiketoiminnallisesta näkökulmasta. Tämän mielipiteen jakavat myös kemianteollisuuden yritykset; strategiset kyvykkyydet ja osaamisen kehittäminen ovat jokaiselle yritykselle keskeinen asia, mutta se pitäisi tunnistaa ja tunnustaa vahvemmin. Apuna voisi käyttää esimerkiksi data-analytiikkaa.
Itse mietin, että enemmän kuin kansalliselle virastolle tai ylikansalliselle suositukselle, nyt olisi tarvetta konkreettisille toimenpiteille ja yritysten merkityksen tunnistamiselle ja tunnustamiselle. Jatkuvan oppimisen toimenpiteiden suunnittelussa tarvitaan vahvempaa yritysten ääntä. Ehdotankin seuraavaa: otetaan yritykset aktiivisesti mukaan osaamisen ennakointiin. Rakennetaan viraston sijasta dialogia. Kuullaan yritysten edustajia jatkuvan oppimisen rahoitusmallia suunnitellessa.
Tässä maailmantilanteessa ei ole varaa luopua yhdestäkään kyvykkyydestä eikä jättää ketään syrjään. Huolehditaan siitä yhdessä. Samalla huolehdimme myös kilpailukyvyn kehityksestä.
