Anni Siltanen: Jatkuvaa oppimista edistetään digitaalisuudella, ei rakentamalla seiniä
Jatkuvaan oppimiseen budjetointiin riihessä 40 miljoonaa lisäeuroa. Osaamisen kehittämiseen ja oppimiseen panostaminen onkin nyt pandemian jälkimainingeissa erityisen tärkeää: digitalisaatiokehitys on vauhdittanut työn murrosta ja maailman nyt avautuessa moni teollisuuden yritys kamppailee osaajatarpeiden kanssa. Pulaa alkaa olla niin tuotannon operaattoreista vaikkapa muoviteollisuudessa, kunnossapidon työntekijöistä, myyjistä ja innovaatioiden tekijöistä. Osaajapula ei ole pelkästään tulevaisuuden muotisana, osaajapula on täällä jo.
Jotta teollisuutena pystyisimme vastaamaan asiakkaidemme tarpeeseen, on meidän pystyttävä varmistamaan tuotannon mahdollisimman tehokas ja laadukas toimivuus. Kemianteollisuudessa myös hiilineutraalisuuskehitys ja entistä enemmän keskiöön nouseva vastuullisuusajattelu asettavat osaamiselle entistä suurempia vaatimuksia. Jatkuva oppiminen on siksi meillekin äärimmäisen tärkeä asia; yrityksemme arvostavat kehittymistä läpi koko työuran, ja panostavat siihen satoja tuhansia euroja vuodessa esimerkiksi koulutusten ja työnkierron muodossa.
Suomen hallitus haluaa vastata osaajahaasteeseen ja jatkuvan oppimisen kehittämiseen jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksella, jonka työllisyysvaikutus viime kevään budjettiriihen laskelmien perusteella on noin 1 100 työpaikkaa. Keskus sijoittuu opetus- ja kulttuuriministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön ja Opetushallituksen yhteishallintoon, ja sille rekrytoidaan parhaillaan johtajaa. Keskuksen tehtävä ei ole vielä muotoutunut kovin selkeäksi. Kuten oppivelvollisuuden laajennuksenkin yhteydessä, myös keskuksen kohdalla mietityttää, onko se kaikkein tehokkain tapa vastata osaajatarpeeseen nopeasti, ketterästi ja paras mahdollinen laatu taaten.
Koska keskus kuitenkin nyt on vahvasti hallituksen agendalla, olisi meillä teollisuutena sille yksi toive: hyödynnetään digitalisaation mahdollisuuksia niin paljon kuin mahdollista. Ei rakenneta seiniä, vaan aidosti toimiva digialusta, joka kokoaa yhteen koko valtakunnan oppimistarjonnan, toisesta asteesta korkeakoulutukseen. Tästä tarjonnasta yksilö löytää osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia, yritykset löytävät tarjontaa vastata koko henkilöstön erilaisiin osaamistarpeisiin ja koulutussektori bisnesmahdollisuuksia etenkin korkeakoulutuksessa. Suomen pitkälle kehittynyt digiteknologiaympäristö mahdollistaa tällaisen alustan kehittämisen, ja kulttuurisesti olemme jo tottuneet toimimaan erilaisissa digitaalisissa ympäristöissä.
Osaamiskilpailukyvystä on niin yksilön kuin työelämänkin pidettävä huolta. Tehdään se viisaasti.
