Anni Siltanen: Kilpailu on hyväksi – myös koulutuspolitiikassa
Jatkuva oppiminen. Digitalisaatio. Perustaitojen muuttuminen. Toimialarajojen katoaminen. Monitaitoisuus. Kestävä kehitys.
Kuulostaako tutulta? Luultavasti kuulostaa, sillä viime vuosina media on aktiivisesti toitottanut, että työelämässä jatkuvuutta luo jonkinlainen muutos. Tulevaisuudessa vielä enemmän kuin nyt. Tätä muutosta ja siihen liittyviä haasteita ja ratkaisumalleja minulla on ilo olla pohtimassa Elinkeinoelämän keskusliiton edustajana pohjoismaisessa työryhmässä, jonka tehtävänä on vuosien 2018 ja 2019 aikana pohtia, mihin pohjoismainen työelämä on menossa ja millaisilla toimenpiteillä siihen vastaamme. Ryhmä koostuu kaikkien Pohjoismaiden työnantaja- ja palkansaajapuolen edustajista. Jäsenistön taustat vaihtelevat islantilaisesta matkailualan edustajasta norjalaisen opettajakorkeakoulun edustajaan. Minä edustan ainoana teollisuutta.
Ensimmäisessä kokouksessa vakuutuin ainakin siitä, että jatkuva oppiminen tulee olemaan suuressa roolissa lähivuosien osaamisen kehittämisessä kaikissa Pohjoismaissa. Suomessa eivät asiat ole huonosti: sekä ammatillisen koulutuksen uudistus että korkeakouluvisio tähtäävät siihen, että yksilön on mahdollista kehittää omaa osaamistaan joustavasti. Uutta voi rakentaa jo olemassa oleviin taitoihin perustuen. Korkeakouluvisio nostaa erilaisten osaamismoduulien rakentamisen tärkeään osaan; jatkossa ei toivottavasti ole tarkoituksenmukaista tehdä useampaa korkeakoulututkintoa, vaan vaikkapa johtamisosaamista tai ympäristölainsäädäntöä voi opiskella pienempinä kokonaisuuksina, siten että se kehittää omaa ammattitaitoa. Tutkinnoista ei kuitenkaan saa luopua. Tämän puolesta mekin olemme puhuneet.
Suomessa on myös lähdetty rohkeasti tekemään muutosta. Meillä ei ole vain puhuttu, vaan koulutusta on oikeasti lähdetty uudistamaan. Tämä herätti pohjoismaisissa kollegoissa kunnioitusta ja innostusta tulla katsomaan, miten uudistukset meillä on toteutettu. Työelämän edustajana voin todeta, että ainakin meillä Suomessa pyritään aktiivisesti edistämään päättäjien, oppilaitosten ja työelämän dialogia. Erilaiset kaikkia toimijoita yhdistävät työryhmät ja tilaisuudet ovat meillä jo vakiintunut käytäntö. Esimerkiksi ammatillisen koulutuksen uudistus perustuu kokonaisuudessaan yhteistyön luomiseen ja syventämiseen. Parhaat käytännöt puuttuvat vielä ja tavoite on kunnianhimoinen, mutta mikäli oppilaitokset ja työelämä oikeasti luovat joustavia oppimiskäytäntöjä, olemme saavuttaneet jotakin sellaista, mitä vaikkapa ruotsalaisilla ei ole. Ja siitä meidän pitää suomalaisina olla ylpeitä!
Pari päivää pohjoismaisten yhteistyökumppaneiden kanssa muistutti muustakin kuin siitä, miten hyvin meillä on asiat Suomessa. Muistin jälleen, miten tärkeää on katsoa välillä myös oman mukavuusalueen ja oman maan rajojen ulkopuolelle. Me olemme monessa tosi hyviä, mutta tulevaisuudessa suomalaiset osaajat kilpailevat työpaikoista vielä Pohjoismaitakin laajemmalla alueella. Silloin kaikkein tärkeintä on olla ylpeä juuristaan, mutta osata hyödyntää niitä muuttuvassa maailmassa, rohkeasti tulevaisuuteen katsoen.
Ollaan ylpeitä suomalaisesta osaamisesta eikä pelätä muutosta!
