Anni Siltanen: Nyt tarvitsemme luovuutta, laatua, uusia malleja ja digiloikan jatkamista
Marinin hallitus teki tiistaina päätöksiä vuoden neljännestä lisätalousarviosta. 5,5 miljardin paketti on historiallisen suuri ja siihen sisältyy odotetusti myös runsaasti toimenpiteitä koko koulutuskentän tukemiseksi. Tämä sinänsä on hyvä – pienen Suomen tulevaisuus ja kilpailukyky voidaan globaalissa toimintaympäristössä turvata vain oikeanlaisella ja oikein kohdennetulla osaamisella sekä panostuksella innovaatioihin. Kemianteollisuuden näkökulmasta olemme jo aiemmin nostaneet esiin seuraavia keinoja, jotka nyt tuntuvat yhä ajankohtaisemmilta.
1) Nostetaan korkeakoulutuksen aloituspaikkojen määrää harkitusti. Lisätalousarvio lupaa korkeakouluille 124 miljoonaa euroa ja 4 800 aloituspaikkaa. Olennaista on, että nämä aloituspaikat kohdennetaan aloille, joilla arvioidaan tulevaisuudessa olevan töitä. Esimerkiksi teknillis- luonnontieteelliset alat työllistävät myös jatkossa; vaikka koronapandemia hetkeksi vei kaikkien fokuksen muualle. Teollisuuden kunnianhimoiset hiilineutraalisuustavoitteet pätevät edelleen. Tarvitsemme jatkossakin osaajia tekemään prosesseista kestävämpia ja löytämään vaikkapa uusia energiaratkaisuja. Jotta Suomi jatkossakin säilyy kilpailukykyisenä osaamisen kärkimaana, on nyt erityisen tärkeää huolehtia tutkintojen laadusta.
2) Ammatillisen koulutuksen 30 miljoonaa tulee varmasti tarpeeseen. Koronapandemia on nostanut huolta tutkintojen laadusta ja niistä opiskelijoista, jotka eivät poikkeusaikana ole saaneet tarpeeksi tukea. Panostetaan siis onnistuneeseen koronaexitiin, tukeen ja ohjaukseen, ja varmistetaan, että työelämäyhteistyö toimii jatkossakin. Työpaikoilla eletään nyt haastavia aikoja, eikä esimerkiksi työssäoppimista ole vaativissa teollisuusympäristöissä ehkä mahdollista toteuttaa entiseen malliin. Käytännön työssäoppimisesta ei saa joustaa, sillä turvallisuus ja osaamisen laatu on meille ykkösasia. Vaativissa ympäristöissä työskentelyä ei opi kyseisen ympäristön ulkopuolella. Haluaisin pohtia uusia malleja työelämäyhteistyöhön ja sen tehostamiseen ja helpottamiseen. Sijoittaisin osan 30 miljoonasta kohdennetusti tämän edistämiseen ja varmistaisin yrityksille riittävästi tukea toteuttaa osaamisen kehittämistä osana koronaexitiä. Nuoret tarvitsevat tutkintoonsa käytännön harjoittelua ja yritykset tarvitsevat osaavaa työvoimaa. Tämän rajapinnan tukeminen ei saa unohtua.
3) Myös jatkuvan oppimisen digitaalinen palvelukokonaisuus saa lisärahoitusta. Tämä on erinomaista. Koulutuskenttä otti ison pikadigiloikan, ja se on syytä hyödyntää kunnolla. Digitalisaatio ja etäopetus mahdollistaisivat nyt koko koulutuskentälle ihan uudenlaisen lähestymistavan: korkeakoulut voisivat tarjota osaamisen kehittämisen kokonaisuuksia vaikkapa yrityksille, peruskoulujen harvinaisten kielten valikoimaa voitaisiin laajentaa kattamaan koko valtakunta … vain taivas on rajana! Osaamisen kehittäminen ei yksilötasolla mene koskaan hukkaan. Etenkin haastavina aikoina on omasta osaamiskilpailukyvystä syytä pitää huolta.
Nämä lisätalousarvion täsmätoimet ovat tervetulleita mutta samaan aikaan käynnissä on keskustelu vielä massiivisemmasta menoerästä. Oppivelvollisuuden jatkaminen tässä taloustilanteessa huolestuttaa työelämän näkökulmasta. Pelkkä mekaaninen keino ei kehitä osaamista niiden kohdalla, jotka nyt jäävät ilman toisen asteen koulutusta. On kestämätöntä ajatella, että pysyvä ja tuloksiltaan epävarma menolisäys tehtäisiin nyt, kun velkataakkaamme juuri kyseiselle sukupolvelle on venytetty äärimmilleen.
