Anni Siltanen: tarvitsemme osaajia maailman pelastamiseen!
Kun koulu loppuu -tutkimus 2018 kuvaa kemianteollisuutta nuorten näkökulmasta vastuullisena alana. Nyt tarvitsemme osaajia maailman pelastamiseen.
Toukokuussa julkaistu nuorten tulevaisuusraportti ”Kun koulu loppuu” valottaa suomalaisnuorten ajatuksia työelämästä, tulevaisuudesta, opinnoista ja toimialojen kiinnostavuudesta. Tutkimus toteutettiin vuonna 2018 yhteensä noin 11 000 peruskoululaisen, lukiolaisen ja ammattiin opiskelevan nuoren keskuudessa. Ammatillisilta opiskelijoilta näitä asioita kysyttiin Kun koulu loppuu -tutkimuksessa nyt ensimmäistä kertaa.
Kemianteollisuus ei ole ollut nuorten kiinnostavimpiia toimialoija, eikä ole myöskään vuonna 2018. Kiinnostuneimpia kemianteollisuudesta ovat lukiolaiset, vähiten kiinnostuneita ammattiin opiskelevat. Tämä on suomalaiselle kemianteollisuudelle iso haaste, sillä tarvitsemme tekijöitä niin akateemisella kuin ammatillisellakin taustalla.
Meidän teollisuudessa työskentelevien pitää pystyä välittämään viesti, että meillä on mielenkiintoisia töitä tarjolla – nyt ja tulevaisuudessa. Kun nykyiset peruskoululaiset ja toisen asteen opiskelijat valmistuvat, tarvitsee kemianteollisuus edelleen mm. prosessiosaajia öljynjalostukseen, tuotantoinsinöörejä vastaamaan renkaanvalmistusprosessista ja tutkijoita kehittämään tulevaisuuden energiaratkaisuja. Meidän on aktiivisesti kerrottava nuorille ja heitä lähellä oleville aikuisille näistä mahdollisuuksista!
Yhdessä asiassa olemme onnistuneet: kemianteollisuus näyttäytyy kaikille tutkimukseen osallistuneille ryhmille vastuullisena toimialana, jossa on mielenkiintoisia työtehtäviä. Se on aivan totta: kemiassa tehdään työtä vastuullisesti ja turvallisesti. Haluamme aktiivisesti vastata globaaleihin haasteisiin kestäviä ratkaisuja kehittämällä. Maailman pelastaminen on mielenkiintoista ja monipuolista. Toimialana meidän on syytä olla ylpeä tästä tuloksesta, ja välittää viestiä, miten monipuolisiin tehtäviin luonnontieteellinen pohjakoulutus voi johtaa.
Jos itse valitsisin uudelleen, harkitsisin vakavasti teknillis-luonnontieteellistä koulutusta. Voisin päästä vaikkapa pohtimaan vedenpuhdistusprosessia ja parantamaan maailmaa. Nyt voin kantaa korteni kekoon huolehtimalla omalta osaltani siitä, että suomalaisella teollisuudella on tulevaisuudessakin osaavaa työvoimaa käytössä. Viedään siis viestiä yhdessä eteenpäin. Se on vastuullisuusteko Suomen parhaaksi.
