Anni Siltanen: Teollisuus tarvitsee ammattiosaajia nyt ja tulevaisuudessa
Keskustelu ammatillisen koulutuksen reformista käy parhaillaan kuumana. Päällimmäinen ajatus tuntuu olevan, että kaikessa on epäonnistuttu. Pitäisi kuitenkin muistaa, että koko toimintaympäristöä ei voi uudistaa ilman että moni asia samalla muuttuu. Muutos on kivuliasta, mutta myös tarpeen, mikäli haluamme jatkossakin olla ylpeitä Suomesta koulutuksen ykkösmaana.
Suomalaisen teollisuuden näkökulmasta tärkeintä on, että työpaikalla tapahtuva oppiminen mahdollistetaan sellaisista lähtökohdista, jotka palvelevat sekä opiskelijaa että työpaikkaa. Kemianteollisuuden yritysten perustehtävä on valmistaa tuotteita, pääsääntöisesti vientiin. Tulevaisuuden osaamisen varmistaminen ja sen myötä tulevien osaajien kouluttaminen on yrityksillemme erinomaisen tärkeä asia, mutta ei tärkeydessään voi ohittaa perustehtävää. Tämä tulisi muistaa niin julkisessa keskustelussa kuin niissä odotuksissa, joita kaikkiin osapuoliin tällä hetkellä kohdistuu.
Eniten yrityskenttää tuntuu huolestuttavan vastuunjaosta käytävä keskustelu. Oppilaitoksen tehtävä on jatkossakin huolehtia, että jokainen opiskelija saa teollisuustyössä vaadittavat perusvalmiudet ja esimerkiksi osaa huolehtia työtehtävästään oma-aloitteisesti, vastuullisesti ja teollisuudessa elintärkeät turvallisuusasiat huomioiden. Työelämä opettaa osaajaksi sitten kun perusvalmiudet ovat hallussa. On ensiarvoisen tärkeää, että oppilaitosten oppimisympäristöt ovat ajantasaisia työelämän tarpeisiin. Myös opetuksesta on pidettävä huolta; perusvalmiudet syntyvät harjoittelulla, ja parhaiten niiden harjoittamisen hallitsee opettaja – myöhemmässä opintojen vaiheessa yhdessä työelämän kanssa. On taattava, että jokainen opiskelija saa tarpeeksi ohjausta niin opintojen suunnitteluun kuin niissä etenemiseenkin, etenkin valinnaisuuden lisääntyessä. Yrityksissä ei ole oppilaanohjausta, mutta kun se taataan jo opintojen alussa oppilaitoksessa, on opiskelijan polusta helpompi huolehtia yhteistyössä yritysjaksojen aikana. Ohjauksen on myös pystyttävä takaamaan, että alalle valikoituu oikeanlaisia ja teollisuudesta kiinnostuneita opiskelijoita.
Kemianteollisuuden yritykset ympäri Suomen osallistuvat jo aktiivisesti tulevaisuuden osaajien kouluttamiseen. Ihan oikeita menestystarinoitakin on. Pirkanmaalla on juuri käynnistynyt ammatillisten oppilaitosten ja yritysten yhteistyössä luoma Kumitaituri -ohjelma ja moni yritys on menestyksekkäästi kouluttanut oppisopimuksella jo vuosikausia. Näistä käytänteistä ei ole syytä – eikä missään nimessä tarkoitus – luopua. Itse toivon että muistamme kaksi asiaa. Ensinnäkin, nyt jos koskaan on tärkeää toimia yhteistyössä – toisekseen tuoda hyviä yritysten ja oppilaitosten välisiä käytäntöjä kaikkien tietoisuuteen. Kaikki alat hyötyvät käytännöistä, joita muilla aloilla on jo testattu, olemmehan kaikki uuden edessä.
Tuetaan siis rakentavaa viestintää ammatillisesta koulutuksesta ja sen myötä koulutuskentän uudistusta.
