Anni Siltanen: Turvallisuuskulttuurin perusta luodaan oppilaitoksissa
Ammatillisen koulutuksen reformi herättää runsaasti keskustelua. Avoimia kysymyksiä on yhä runsaasti. Emme tarkkaan tiedä, mitä 1.1.2018 tuo tullessaan satavuotiaan Suomen historian suurimman ammatillisen koulutuksen reformin astuessa voimaan. Juuri siksi täytyy hyviä ja toimivia uudistuskäytäntöjä etsiä yhdessä, tiiviissä vuoropuhelussa oppilaitosten ja työelämän välillä. Ajatuksista, kokemuksista ja toiveista keskusteleminen sekä haasteiden esiin nostaminen on selkeästi koko koulutuskentän etu – kaikilla koulutusasteilla.
Yksi työelämän edustajien huoli kohdistuu nuorten osaajien turvallisuusosaamisen kehittämiseen. THL:n selvitys vuodelta 2012 kertoo, että suurimmat syyt nuorten työtapaturmissa ovat kokemuksen puute, vaikeus tunnistaa riskitekijöitä – ja ikävä kyllä myös tarvittavan tietouden puute.
Nuori osaaja kasvaa työtehtävänsä mittaiseksi vähitellen. Parasta oppia on, kun työpaikalla on henkilöitä, jotka kannustavat, opastavat ja näyttävät omalla esimerkillään, miten työskennellään vastuullisesti ja turvallisesti. Tämän polun tulisi alkaa jo oppilaitoksessa, jossa opetettavat käytännöt tukevat aitoon työympäristöön siirtymistä. Turvallisuusosaamisen tulisi näkyä tutkintojen perusteissa samanlaisena perusvalmiutena kuin prosessissa toimimisen tai kestävän kehityksen periaatteiden mukainen toimiminen. Tärkeintä on, että oikea turvallisuuskulttuuri integroidaan osaksi kaikkia toimintatapoja koko oppilaitoksessa. Turvallisuusasiat eivät saa olla vain yksi osaamiskokonaisuus, vaan kokonaisvaltaisesti osa jokapäiväistä elämää.
Ammatillisen koulutuksen reformi uudistaa koko oppilaitosyhteistyön käytäntöjä ja kannustaa oppilaitoksia ja yrityksiä entistä tiiviimpään, strategiseen yhteistyöhön. Kun oppiminen tapahtuu kasvavassa määrin työelämässä, valmistaa se opiskelijoitakin yritysten käytäntöihin entistä tehokkaammin. Tämä koskee myös turvallisuuskulttuurin sisäistämistä jo varhaisemmassa vaiheessa opintoja. Opettaja on tässä tärkeässä roolissa tukijana ja osin erilaisten kulttuurien tulkkina.
Kaiken keskiössä on avoin viestintä. Kun tiedämme, millaisiin valmiuksiin ja osaamistarpeisiin yritysten mielestä oppilaitoksissa tulisi kiinnittää huomiota ja toisaalta taas millaisten haasteiden kanssa oppilaitokset tekevät töitä, on kummankin osapuolen helpompi kehittää myös turvallisuusosaamistaan.
Kuulemme hyvistä käytänteistä mielellämme. Keskustelu on avattu: pidetään huolta sen aktiivisesta jatkamisesta työelämän ja oppilaitoskentän edustajien välillä.
