Anni Siltanen: Yhdeksän keinoa kohti maailman parhaiden osaajien Suomea 2040
Opetus- ja kulttuuriministeriön koulutuspoliittisen selonteon luonnoksen lausuntoaika päättyi viime viikon perjantaina. Luonnos on herättänyt runsaasti keskustelua koulutuspoliittisessa kentässä; sen pitkäjänteinen suunnitelma nostaa Suomi koulutuksen ykkösmaaksi vuoteen 2040 mennessä on hyvä tavoite, mutta toimenpide-ehdotukset jäävät puuttumaan. Visiota on myös kritisoitu vähäisestä kunnianhimosta ja puuttuvasta linkistä työnantajakenttään. Olen samaa mieltä.
Suomen kyky vastata muuttuviin osaamis- ja osaajatarpeisiin mahdollisimman ketterästi ja yhdessä yrityskentän kanssa ennakoiden vaikuttaa suoraan työllisyyden kehitykseen ja yhteiskunnan kilpailukykyyn. On erittäin tärkeää, että koulutusjärjestelmä pystyy vastaamaan vientiteollisuuden osaamistarpeisiin niin viennin näkökulmasta kuin myös hiilineutraalisuus- ja kestävän tulevaisuuden tavoitteet huomioon ottaen. Tämä vaatii erityisesti luonnontieteellis-matemaattisen (LUMA)osaamistason nostoa valtakunnallisesti sekä riittävää rahoituksen allokointia osaajatarvealoille. Keinot tälle tavoitteelle tulee pohtia nyt. Jos haluamme olla koulutuksen globaali kärkimaa vuonna 2040, tulee keinojenkin olla sen mukaisia. Koronakriisin jälkeinen kilpailukyky syntyy paljolti osaamisen avulla. Siihen on panostettava seuraavasti:
1) Hiilineutraalisuusmuutoksen tekijät, teollisuuden kielellä strategiset kyvykkyydet, ovat avainasemassa nostamassa Suomen kilpailukykyä. Perustutkimukselle korkeakouluissa ja yritysvetoiselle innovaatiotoiminnalle on taattava riittävä, pysyvä rahoitus.
2) Opetukseen liittyvä digiloikka on korkeakouluissa ollut valtava ja otettu varsin onnistuneesti. Jatkossa on tärkeää varmistaa sekä opetushenkilöstön että opiskelijoiden pedagogiset digivalmiudet. Tutkintotarjonta ja moduulit tulisi valtakunnallisesti keskittää yhdelle digitaaliselle alustalle. Digitalisaatio avaa markkinoita ja lisää siten myös kansainvälistä kilpailua koulutus- ja tutkimusympäristöjen kesken. Suomen on ehdottomasti oltava mukana tässä kilpailussa!
3) Korkeakoulutuksessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota työelämätaitoihin ja yhteistyöhön elinkeinoelämän kanssa. Yhteistyön kannustimiksi tulisi korkeakouluille kehittää selkeämpiä rahoitukseen perustuvia insentiivejä.
4) Ammatillisen koulutuksen reformi on nyt arvioitava tehokkaasti, ja siinä keskeistä yritysyhteistyötä edistettävä ja tuettava kaikin keinoin. Reformin toimeenpano on monessa oppilaitoksessa ja yrityksessä vielä kesken, eikä sen ongelmakohtiin (mm. ohjaus ja vastuunjako) ole tehokkaasti puututtu. Reformin arviointi ei saa jäädä syksyllä 2021 voimaan astuvan oppivelvollisuuden laajennuksen varjoon!
5) Kemianteollisuudelle tärkeitä (ammatillisia) aikuisopiskelijoita ei ole koulutuspoliittisessa selonteossa juurikaan huomioitu. Ammatillinen jatkuvan oppimisen väylä on pidettävä auki ja erilaisia joustavia malleja kuten oppisopimusta edistettävä.
6) Osaamisen kehittämistä on tarkasteltava yhteistyössä työnantajien kanssa. Osaamiskilpailukyky on Suomelle tärkeä valtti kansainvälisillä markkinoilla. Meidän on pystyttävä yhdessä huolehtimaan siitä, että suomalainen osaaminen on maailman huippuluokkaa myös jatkossa. Tämä voidaan saavuttaa vain lisäämällä vuoropuhelua!
7) Tarvitsemme kansallisen LUMA -strategian, joka tulee valmistella ministeriövetoisesti. Valmistelutyöryhmään tulee ottaa mukaan kattava edustus työnantajien edustajia etenkin sellaisilta aloilta, jotka työllistävät tulevaisuuden luonnontieteellis-matemaattisia osaajia.
8) Puollamme suurempaa määrää järjestämislupia englanninkielisille ammatillisille tutkinnoille. Tutkinto on aina askel kohti työllistymistä.
9) Kansainvälisten erityisasiantuntijoiden ja opiskelijoiden oleskelu- ja työlupamenettelyä on helpotettava. Ikäluokkien pienentyessä on Suomen maavetovoima tärkeää varmistaa; vientiteollisuus tarvitsee parhaat osaajat.
Kaikista tärkein osaamistason tulevaisuuden investointi on kuitenkin riittävä, pitkäjänteinen, ei- hankemuotoinen rahoitus. Suomalainen teollisuus tarvitsee digitalisaatiotrendistä huolimatta jatkossakin sekä ammatillista että akateemista osaamista ja alalla on tälläkin hetkellä laadullista osaajatarvetta. Koulutusbudjetin käyttöä tulisikin jatkossa ennakoida mm. osaajatarvealoille ja jatkuvan oppimisen tarpeisiin, siten että pystymme pitämään Suomen osaamiskilpailukyvystä huolta.
