Biotalousstrategia – Kemianteollisuus ry:n lausunto

Kemianteollisuuden merkitys on viime vuosina korostunut merkittävänä vientialana ja maamme hyvinvoinnin edellytysten luojana. Biotalous tulee uudistamaan kemianteollisuuden yritysten toimintaa ja toimintaedellytyksiä. Toisaalta biotalouden mahdollisuuksien täysimääräiseen toteutumiseen tarvitaan kemiaa ja kemianteollisuuden osaamista.

Toivomme, että strategian viimeistelyssä ja sen toimeenpanossa otetaan huomioon seuraavat alamme kannalta olennaiset näkökannat ja toimenpide-ehdotukset.

Biotalous uudistaa kemianteollisuutta

Biotalous tulee uudistamaan kemianteollisuutta monin tavoin. Biomassapohjaiset raaka-aineet eivät sinänsä ole kemianteollisuudelle uusi asia. Uutta kuitenkin on biomassaraaka-aineen käyttöpohjan laajentuminen. Eurooppalaisten arvioiden mukaan vuoteen 2025 mennessä 30 % kemianteollisuuden raaka-aineista olisi biopohjaisia.

Biomassaa käytetään perinteisten sovellusalueiden lisäksi enenevässä määrin tuotannossa, jossa raaka-ainepohja on perinteisesti ollut uusiutumaton, kuten esimerkiksi korkealuokkaisten uusiutuvien polttoaineiden tuotannossa. Biopohjaisuudelle nähdään paljon mahdollisuuksia esimerkiksi lääkkeissä, kosmetiikassa, pinnoitteissa, liimoissa, polttoaineissa, komposiiteissa, kemikaaleissa, muoveissa ja muissa pitkälle jalostetuissa tuotteissa. Uusia innovaatioita kemian alalla on odotettavissa nimenomaan biotalouden piiristä.

Kemianteollisuuden merkitys on suuri myös biomassojen kestävän, tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen prosessoinnin mahdollistavien ratkaisujen tuottamisessa.  Monet perinteiset ja uudet biomassojen hyödyntämisteknologiat perustuvat kemian ja biokemian osaamiseen ja tuotteisiin. Esimerkiksi puunjalostuksessa, prosessi- ja yhdyskuntavesien puhdistuksessa ja biokaasun tuottamisessa orgaanisesta jätteestä kemianteollisuuden tuotteet ovat avainasemassa. Kemianteollisuuden kannalta on keskeistä, että biotalous käsitetään laajasti siten, että sen piiriin luetaan kaikki sellainen tuotanto sekä sellaiset palvelut ja ratkaisut, jotka liittyvät minkä tahansa luonnon uusiutuvan materiaalin hoitamiseen tai kestävään hyödyntämiseen.

Biotalouteen liittyvien innovaatioiden edistäminen ja toimintaedellytysten turvaaminen laaja-alaisesti on välttämätöntä suomalaiselle kemianteollisuudelle. Tämä edellyttää muun muassa sitä, että pyritään edistämään monenlaisten kestävien biomassojen hyödyntämistä.  Esimerkiksi havaittavissa olevat pyrkimykset rajata tuontibiomassojen saatavuutta tullikäytäntöjen tai kestävyyteen liittyvien kyseenalaisten rajoitteiden avulla voivat vaikuttaa haitallisesti kemianteollisuuden yritysten raaka-aineiden saantiin ja hintoihin.

Ehdotamme seuraavia toimenpiteitä:

• Selkiytetään biotalouden kansallisten julkisten toimijoiden (esim. ministeriöt, SYKE, VTT, Sitra, Tekes, FIBIC) kenttää ja roolitusta niin, että yritykset saavat tietoa tehdyistä linjauksista, käynnissä olevista hankkeista ja rahoitusinstrumenteista ”yhden luukun” -periaatteella
• Luodaan sellaisia t&k-rahoitusväyliä, joita myös pk-yritykset pystyvät nopeasti hyödyntämään ilman ulkopuolista apua.
• Vahvistetaan puitteita kokeilujen tukemiseksi. Perustetaan alueellisia keskuksia, joissa on laboratoriotiloja sekä koehalleja, eli mahdollisuuksia päästä testaamaan erilaisia biomassoja ja niiden soveltamista
• Kehitetään jätehuoltolainsäädäntöä siten, että se kannustaa jäte- ja tähdevirtojen hyötykäyttöön. 

 

Kemianteollisuus ja bioteollisuus ovat biotalouden mahdollistajia ja keskeisiä toimijoita

Monet biotalouden tavoitteet vaativat toteutuakseen kemian ratkaisuja. Kemian ja kemian prosessien osaaminen yhdistettynä muiden toimialojen (esim. elintarvike-, energia-, kaivos- ja metsäteollisuus) luovat mahdollisuuksia uusille tuotteille ja markkinoille. Uusien ratkaisujen löytäminen edellyttää ymmärrystä siitä, miten luonto on rakentanut omalla kemiallansa kasvi- ja eläinkunnan yhdisteet niin maalla, vedessä kuin ilmassa. Biomimiikka eli rakenteiden ja teknologioiden kehittäminen luontoa simuloiden on kasvava trendi.

Biomassat saadaan tehokkaasti käyttöön, jos ne osataan fraktioida tarkoituksenmukaisesti. Fraktioinnissa biokemialliset ja kemialliset menetelmät ovat avainasemassa. Kemian ja biokemian prosessien merkitys on suuri myös tähdättäessä korkean jalostusarvon tuotteiden valmistamiseen eri fraktioista. Esimerkiksi suomalaisten kasvien bioaktiivisissa aineissa on suuri potentiaali korkean jalostusarvon tuotteiksi. Tutkimus on vielä kesken, mutta esimakua mahdollisuuksista antavat muun muassa ksylitoli- ja kasvi-stanoliesterituotteet sekä marjojen ainesosia sisältävät suomalaiset kauneudenhoitotuotteet.

Biokemia on niitä harvoja tieteenaloja, joiden piirissä Suomessa on perinteitä ja menestystarinoita vuosikymmenien ajalta. Gustaf Komppa ja A.I Virtanen saavuttivat kansainvälistä mainetta jo aikana, jolloin Suomi vasta oli kehittymässä osaamisintensiiviseksi yhteiskunnaksi. Bio-osaamisen ja olemassa olevan teollisuuden yhteistyö on välttämätöntä, jos Suomen kaltainen pieni talous aikoo menestyä biotaloudessa ja ankkuroida saavutukset Suomeen.

Ehdotamme seuraavia toimenpiteitä:

• Priorisoidaan sellaisten tutkimus-, kehitys- ja innovaatiohankkeiden rahoitusta, jotka hyödyntävät kotimaisten toimijoiden osaamista ja edistävät suomalaisen yrityskentän tuotekehitystä monipuolisesti.
• Asetetaan strategian tavoitteet siten, että niiden puitteissa yrityksillä on mahdollisuus biotalouden piirissä suunnata toimintaansa liiketaloudellisesti kannattavimpaan kestävään suuntaan.  
• Suunnataan olemassa olevaa korkeatasoista biokemian, bioteknologian ja kemian osaamista biotalouden prosessien kehittämiseen ja toteuttamiseen.
• Kannustetaan poikkitieteellisyyteen ja eri toimialojen väliseen yhteistyöhön.

 

Erilaiset biomassat käyttöön – haasteena kestävästi tuotetun raaka-aineen saatavuus

Suomessa biotalous nähdään helposti kapeasti metsäbiomassan hyödyntämisen ja metsäteollisuuden uusiutumisen näkökulmasta.  Kemianteollisuuden kannalta on tärkeää ottaa tarkasteluun erilaiset biomassat, eli metsäbiomassan lisäksi muu kasvibiomassa (mm. perunatärkkelys, sokeri, kasviöljyt) erilaiset organismit (esim. bakteerit, hiivat, homeet, levät) sekä jäte- ja tähdebiomassat.

Toteutuakseen biotalous vaatii perinteisten toimiala- ja sektorirajat ylittävien toiminta- ja ajatusmallien omaksumista. Biotaloudessa biomassojen hyödyntämistä tarkastellaan kokonaisvaltaisesti. Esimerkiksi maataloudessa tulisi siirtyä ruokajärjestelmäajattelusta kohti ajattelua, jossa maatalous nähdään osana laajempaa biomassaperustaista tuotantoa, eikä pelkästään ruoan tuotantoon tähtäävänä toimintana.

Kemianteollisuus siirtyy biomassapohjaisiin raaka-aineisiin osittain siksi, että uusiutumattomat raaka-ainevarat tulevat väistämättä ajan mittaan ehtymään. Tämän ohella biomassan käytön lisääntymiseen vaikuttavat muun muassa poliittiset päätökset, jotka edellyttävät valmistettavilta tuotteilta biopohjaisuutta. Kaiken raaka-aineen on luonnollisesti oltava kestävällä tavalla tuotettua.

EU:n tai kotimaisilla omilla lainsäädäntötoimilla ei tulisi vaikeuttaa kilpailukykyisen biotalouden syntymistä ja toimintaa. Lainsäädäntökehyksen tulisi luoda samankaltaiset mahdollisuudet biomassojen hyödyntämiseen niiden loppukäytöstä riippumatta.

Ehdotamme seuraavia toimenpiteitä:

 

• Panostetaan biomassojen koko kasvatusketjuun ja sen kehittämiseen mukaan lukien ravinteet, lannoitteet ja kasvinsuojeluaineet sekä vedenpuhdistus
• Nostetaan keskusteluun eri teknologioiden, myös GM-tekniikoiden, hyötyjä ja haittoja biomassojen kasvatuksessa
• Pyritään edistämään erilaisten biomassojen kestävää ja innovatiivista hyödyntämistä. Huomioidaan myös tuontibiomassojen saatavuuden varmistaminen ilman kilpailullisia tai lainsäädännöllisiä rajoitteita tai hankintaa rajoittavia tuontitulleja.
• Panostetaan siihen, että biomassojen käyttöä ohjaavat poliittiset päätökset ja tuet perustuvat todellisiin (luonnontieteellisiin) kestävyysnäkökohtiin ja tukevat korkean jalostusarvon biotalouden toimintaa Suomessa. Esimerkiksi pidetään laajasti käytössä olevat perinteiset jäte- ja tähdevirrat yksinkertaisen laskennan piirissä ja keskitytään lainsäädännöllisin keinoin tukemaan vain sellaisten tähde- ja jäteraaka-aineiden hyödyntämistä, joilla ei vielä ole laaja-alaista kaupallista käyttöä (mm levä-, mikrobi- ja lignoselluloosapohjaiset massat).

 

Biomassan kestävyyskriteerit ja standardisointi sekä kansainvälinenSuomi-kuva ja kansallinen tahtotila tukemaan suomalaisten yritysten toimintaa

Biotalous tuo mukanaan uudenlaisia kansainvälisiä haasteita. Maakohtaisen brändäyksen lisäksi haasteisiin sisältyy käynnissä oleva eurooppalainen ja kansainvälinen standardisointityö, joka liittyy erilaisten kestävyyskriteerien laadintaan ja biopohjaisuuden standardisointiin. Suuntaus on oikea, sillä standardisointi on ainoa prosessi, joka tuottaa eri sidosryhmien näkemykset yhdistävän konsensuspohjaisen lopputuloksen.

Kansallista biotalousstrategiaa laadittaessa olisi tunnistettava sekä Suomen kansainvälisen maakuvan että kansainvälisten ja eurooppalaisten standardien merkitys kehittyvälle biopohjaiselle liiketoiminnalle. Standardisointityöhön osallistumiseen olisi varattava riittävät resurssit. Aikaa jahkailuun ei ole, sillä kestävästi tuotettujen biopohjaisten tuotteiden yleisten pelisääntöjen pitäisi olla käytössä vuosikymmen puolivälin tienoilla.

Ehdotamme seuraavia toimenpiteitä:

 

• Osallistutaan standardisointityöhön sekä yritys- että viranomaisvoimin. Esimerkiksi vahvistetaan Kemesta ry:n biopohjaiset tuotteet- asiantuntijaryhmää viranomaisia edustavalla jäsenellä.
• Biotalous pidetään esillä kansainvälistä Suomi-kuvaa rakennettaessa: hyödynnetään Suomen mainetta puhtaana, luotettavana sekä korkean osaamistason maana, jonka biomassavarat ovat hyvät. Kootaan yhteen ja tuodaan kansainvälisillä foorumeilla esiin maassamme jo olemassa olevaa biotaloustoimintaa.
• Kootaan ja levitetään positiivisiaesimerkkejä toimivista laitoksista, tuotteista ja teollisista symbiooseista sekä alan tutkimuksesta. Järjestetään eri tiedotusvälineitä edustaville toimittajille tilaisuuksia, joissa yritykset ja tutkimuslaitokset kansantajuisesti kertovat toimintaansa liittyviä innostavia esimerkkejä biotaloudesta.

 

Biotaloutta tukevaa osaamista ennakoitava ja edistettävä

Biotalousstrategian toimenpiteisiin tulee kirjata erityispanostus biotaloudessa tarvittavan osaamisen kehittämiseen. Biotalouden kannalta kriittiset osaamiset sekä keskeiset osaamisen vahvuusalueemme tulee tunnistaa. Sekä koulutuksen eri tasoilla että tutkimuspanostuksissa biotalouden tarpeet on otettava huomioon.

Suomalainen koulutus ja tutkimus tarjoavat hyvän pohjan biotalouden toteutumiselle. Suomen Akatemian teettämässä kansainvälisessä kemian tutkimuksen arvioinnissa alan tutkimus todettiin ilahduttavan laadukkaaksi. Arviointipaneeli kiinnitti erityisesti huomiota metsävarojen hyödyntämiseen liittyvän kemian tutkimuksen laajuuteen. Tätä tutkimusta on edelleen kehitettävä, mutta myös muiden biomassojen hyödyntämiseen on suunnattava voimavaroja. 

Suomessa on vuosikymmenien perinteet korkeatasoisessa biokemian ja bioteknologian osaamisessa.  On tärkeä suunnata tätä osaamista biotalouden kehittämiseen.

Koulutuksessa muutokset tapahtuvat hitaasti ja muutosten vaikutukset näkyvät käytännön tasolla useiden vuosien viiveellä. Erityisenä haasteena pidämme osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointia biotalouden tarpeisiin. Koulutuksen mitoituksessa ja koulutusohjelmien sisällön suunnittelussa pitäisikin ottaa biotalouden tarpeet erikseen tarkasteltavaksi.

Ehdotamme seuraavia toimenpiteitä:

• Käynnistetään ennakointihanke, jossa kartoitetaan eri teollisuuden alojen biotalouteen liittyviä osaamistarpeita, esimerkiksi Opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman kemian alan ja paperi- ja puualan koulutustoimikunnan koordinoimana.
• Kartoitetaantyöllistymismahdollisuuksia biotalouden alalla ja viestitään niistä nuorille.
• Määritellään biotalouden näkökulmasta keskeiset osaamisalueet ja huolehditaan opetuksen kehittämisestä sekä aloituspaikkojen turvaamisesta näillä aloilla. Osaamisalueiden määrittelyssä voitaisiin käyttää apuna EU:n KET-työtä (Key Enabeling Technologies).
• Perustetaan luonnontieteiden aloillepoikkitieteellinen biotalousprofessuuri. Professori olisi alan yhteinen, poikkitieteellinen äänitorvi akateemisessa maailmassa, ja yksi henkilön keskeisistä valintakriteereistä ja tehtävistä olisi vuorovaikutus yritysten ja muun yhteiskunnan kanssa.
• Tuetaan ”tohtoreita maaseudulle”– ajattelua.
• Etsitään aktiivisesti tapoja yhdistää bioteknologian, kemian ja biologian koulutuspohjaa biomassojen teolliseen jalostukseen. Koulutusmuotona tulisi suosia muunto- ja täydennyskoulutusta hyödyntäen olemassa olevaa osaamispohjaa. On huolehdittava siitä, että alan koulutuspaikkoja on työelämän kannalta tarkoituksenmukainen määrä, ja että esimerkiksi uusia koulutusohjelmia luodaan mahdollisuuksien mukaan entisiä ohjelmia yhdistelemällä ja muuntamalla.
• Huomioidaan biotalouden näkökulmat tekeillä olevissa perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmissa. Lukion kurssitarjonnassa tulisi olla oppiaineita integroiva kurssi biotaloudesta, jonka vetovastuussa olisi vähintään kaksi eri oppiaineiden opettajaa. Tämä olisi linjassa myös pedagogisen kehittämisen trendien kanssa.
• Sisällytetään biotalouden näkökulmia opettajakoulutukseen.

 

Helsinki 21.3.2013

Ystävällisin terveisin

Kemianteollisuus ry

Timo Leppä