EU:n Fit For 55 saadaan toimimaan luomalla yhdessä tavoitteet mahdollistava toimintaympäristö
Parhaillaan eletään kaltaiseni energia- ja ilmastoasiantuntijan kannalta erittäin mielenkiintoisia aikoja, sillä pitkin kevättä on sorvattu mittavaa EU-tason lainsäädäntöpakettia, joka tunnetaan nimellä Fit For 55. Nimi kertoo oleellisen eli miten juuri valmiiksi saatu EU:n energia- ja ilmastolainsäädännön kokonaisuus on EU:n komission mielestä sorvattavissa vastaamaan uutta EU:n 55 %:n päästövähennystavoitetta vuoteen 2030 mennessä. Kunnianhimon tasoa on siis nostettu aiemmasta 40 %:n päästövähennystavoitteesta.
Meille kemianteollisuudessa kunnianhimoiset tavoitteet eivät ole uutta. Olemme jo 2019 toimialana asettaneet osana omaehtoista vastuullisuusohjelmaamme, Responsible Care, itsellemme oman hiilineutraalisuustavoitteemme. Tämä tavoite on kaikkea muuta kuin helppo saavuttaa ja olemmekin kattavasti selvittäneet sen, mitä se vaatii niin toimintaympäristöltämme kuin meiltä itseltämme. Jos palaset loksahtelevat kohdilleen, on meillä mahdollisuus kutistaa jalanjälkemme minimiin ja samalla kasvattaa kädenjälkemme todella suureksi. Toisin sanoen, pienentää omia päästöjämme ja tuottamiemme ratkaisujen avulla auttaa asiakkaitamme vähentämään omia päästöjään.
Nyt julkaistava EU:n energia- ja ilmastopaketti on keskeisessä roolissa siinä, millaisessa toimintaympäristössä tulemme jatkossa toimimaan. Kyseessä ei siis ole mitenkään vähäpätöinen asia, sillä sen pitäisi tuottaa meille toimintaympäristö, jossa samaan aikaan sekä vähennetään päästöjä että mahdollistetaan EU:ssa toimivan teollisuuden toimintaedellytykset. Teollisuus kun on niin EU:n kuin Suomen talouksien selkäranka. Vain kansainvälisesti kilpailukykyinen teollisuus pystyy investoimaan tarvittaviin uusiin teknologioihin kuten esimerkiksi vetyteknologioihin tai sähköistymiseen.
Fit For 55 on massiivinen paketti, jonka sisältöä on haastavaa vielä tässä vaiheessa täysin hahmoitta kaikkine vaikutuksineen. Kuten TEMin Riku Huttunen asian omassa HS:n mielipidekirjoituksessaan hyvin ilmaisi, kyseessä on tilkkutäkki. Otetaanpa muutama esimerkki.
- Pelkästään päästökaupan kiristäminen ja laajentaminen, energiaverodirektiivin päivittäminen sekä kokonaan uusi hiilitulliesitys tuovat isoja muutoksia ja epävarmuutta nykyisiin ohjauskeinoihin, jotka tulisi saada toimimaan kokonaisuutena eikä päällekkäisinä. Tämä vaatii myös eri politiikkalohkojen yhteensovittamista, sillä tässä kietoutuvat yhteen niin, energia- ja ilmasto-, teollisuus- kuin kauppapolitiikkakin.
- Lakipaketti sisältää myös vetytaloutta sivuavia kohtia esimerkiksi uusituvan energian direktiivissä. Komission tahtotila on edistää vetytaloutta, mikä on oleellinen asia koko EU:n hiilineutraaliuden kannalta. Hyvä tarkoitus saattaa kuitenkin kääntyä itseään vastaan, jos vaatimukset menevät eri direktiiveissä ylisääntelyn puolelle ja ryhdytään määrittelemään liian tiukasti millaisella sähköllä vetyä saa tuottaa. Eihän esimerkiksi sähköauton lataamiseenkaan käytettävää sähköä ole käsittääkseni sen kummemmin rajoitettu.
- Muutenkin toimialamme hiilineutraalisuustavoitteen saavuttaminen tulee edellyttämään runsasta sähkön käytön lisäämistä, joten hinnaltaan kilpailukykyisen ja toimitusvarman sähkön saatavuuden turvaaminen on ensiarvoisen tärkeää, mikä tulee huomioida esimerkiksi energiaverodirektiiviä päivitettäessä.
Nyt elämme todella kiinnostavia aikoja. Seuraavan muutaman vuoden keskusteluissa olisi oleellista muistaa se, että kyse on siitä, että millaiset kustannustehokkaat keinot valitsemme ja miten ajoitamme niiden käytön tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä meidän on tehtävä taiten ja yhteistyössä. Näin mekin voimme suomalaisena teollisena toimialana auttaa maailmaa vähentämään 26 miljoonaa tonnia kasvihuonekaasupäästöjä. Tämä olisi se kädenjälkipotentiaali, joka meillä on tarjota, mikäli toimintaympäristöön ja ohjauskeinoihin liittyvät valinnat ovat onnistuneita. Suomessa olisikin syytä kääntää katseet kotikutoisista keskusteluistamme EU-tasolle ja pyrkiä varmistamaan tästä kokonaisuudesta kannaltamme mahdollisimman toimiva.
