Anni Siltanen: Oppivelvollisuuden laajentamisen aika ei ole nyt
Valtionvarainministeri Vanhasen johdolla valmisteltu esitys vuoden 2021 talousarvioksi julkaistiin viime viikolla. Ajat ovat epävarmoja, sen me kaikki tiedämme. Siksi onkin oleellista, että talousarviota tarkastellaan nyt vastuullisesti, mutta tulevaisuuteen suunnaten.
Kasvu ja vienti turvattava
Keskeistä on nyt turvata Suomelle kilpailukyvyn edellytykset tukemaan kasvua ja vientiä. Tämä käsittää myös suomalaisen osaamiskilpailukyvyn turvaamisen; pienenä ja vientivetoisena maana meillä täytyy olla korkeaa osaamista ja mahdollisuuksia työllistää.
Syksyn budjettiriihessä huolettaakin osaamiskilpailukyvyn kannalta yksi iso asia: vaikka korona lisätalousarvioineen on ylikuormittanut valtion budjetin, kiistelty oppivelvollisuuden laajennus on budjettiriihessä edelleen pöydällä. Uudistuksen keskiössä on taata kaikille maksuton toisen asteen tutkinto.
Tavoitteesta suorittaa toisen asteen tutkinto ei varmasti kukaan ole eri mieltä. Useat tahot ovat kuitenkin tuoneet esille vakavaa huolta erityisesti rahoituksen riittävyydestä sekä siitä, että ongelmiin tulisi puuttua varhaisesti jo peruskoulun aikana.
Kunnille kohtuuttomia kustannuksia
Uudistukseen on varattu 129 miljoonaa euroa, joka pääosin kohdistuu maksuttomiin oppimateriaaleihin sekä koulukuljetuksiin. Usealla alueella on laskettu, että tämä ei tule riittämään. Uudistus asettaisi sellaisenaan kohtuuttomia lisävelvoitteita kunnille nopealla aikataululla. Pelkona on, että tuolloin opetushenkilöstöä joudutaan lomauttamaan, eikä opetusta, saati tuki- ja ohjaustoimenpiteitä voida kehittää. Tulevaisuuden osaamisen laatu on ollut meille tärkeä huoli aikaisemminkin; luonnontieteellis-matemaattisen osaamisen taso on Suomessa ollut laskusuhdanteista jo pitkään. Oppivelvollisuuden laajennus tarttuu ennemminkin määrään, ei laatuun.
Ongelmia ratkotaan kohdentamalla, ei tasapäistämällä
Opetusministeri Li Andersson on viitannut oppivelvollisuuden laajennukseen myös erittäin tärkeänä työllisyyttä edistävänä toimenpiteenä. Työllisyyden edistäminen on vientiteollisuudenkin agendalla. Ihmelääkkeeksi oppivelvollisuuden pakkopidennyksestä ei kuitenkaan ole. Sen vaikutukset eivät kymmenien vuosienkaan syklillä ole niin merkittävät, että siitä voitaisiin puhua työllisyysreformina. Talouspolitiikan arviointineuvoston mukaan vielä 15 vuotta oppivelvollisuusiän nostamisen jälkeenkin fiskaalinen hyöty jäänee alle 60 miljoonaan euroon – kun uudistus siis vuositasolla maksaa vaatimattomankin arvion mukaan noin 130 miljoonaa euroa.
Vientiteollisuuden edustajana pyytäisinkin hallitukselta nyt harkintaa ja malttia: mietitään tämän uudistuksen järkevyyttä vielä. Kohdennetut, sekä oppimista että työllistymistä edistävät toimenpiteet tarttuisivat ongelmakohtiin paljon tasapäistävää uudistusta tehokkaammin. Budjettiriihi on hyvä kohta tarkastella vaihtoehtoja.
