Heidi Virtanen: Tutkimustuloksista kaikki hyöty irti
Heidi Virtanen etsii keinoja, joilla lääke- ja biotieteiden tutkijoiden keksinnöistä saadaan entistä tehokkaammin uusia lääkkeitä ja hoitomenetelmiä.
Heidi Virtanen halusi ymmärtää luontoa ja elämää ja haki sen vuoksi opiskelemaan biokemiaa Helsingin yliopistoon. Sivuaineeksi hän valitsi kemian ja genetiikan. Valmistumisensa jälkeen hän siirtyi Biotekniikan instituuttiin tutkimaan hermosolujen kasvua ja teki aiheesta myös väitöskirjan.
”Kyse oli perustutkimuksesta, jota voidaan esimerkiksi hyödyntää, kun Parkinsonin taudin ja muiden hermostoa rappeuttavien tautien hoitoon ja ehkäisyyn etsitään entistä parempia keinoja”, Virtanen sanoo.
Viime vuodet Virtanen on työskennellyt tutkimuskoordinaattorina Suomen molekyylilääketieteen instituutissa. Toisessa hänen koordinoimassaan hankkeessa kehitetään kemikaalibiologian palvelualustaa, jota tutkijat voivat hyödyntää koko Euroopassa esimerkiksi lääkeseulontaan ja -kehitykseen.
Toinen hanke on Digital Health Revolution (Digitaalinen terveysvallankumous) -pilottitutkimus. Siinä edistetään keinoja, joilla ihmiset saisivat entistä paremmin tietoa omasta terveydestään ja mahdollisuuden ehkäistä näin sairauksia. Molemmat hankkeet ovat niin sanottua niveltävää tutkimusta, joka auttaa lääke- ja biotieteessä tehtyjen tutkimustulosten nopeaa jalostamista uusiksi lääkkeiksi ja hoitomenetelmiksi.
Heidi Virtasen molemmat vanhemmat ovat luonnontieteilijöitä, ja suku on muutenkin suuntautunut vahvasti tieteeseen. Hänen isoisänsä isä oli kemian Nobel-palkinnon vuonna 1945 saanut A.I. Virtanen.
”Olen ylpeä hänen saavutuksistaan, mutta omiin uravalintoihini tällä ei ole ollut vaikutusta. Suvussa puhuttiin lähinnä Artturi-vaarista, joka kasvatti maissia maatilallaan Sipoossa. Hänen tieteellinen puolensa oli perhepiirissä vähemmän esillä.”
Teksti: Matti Remes
Kuva: Sini Pennanen
