Jussi-Pekka Rode: Sissikoulutus
Ammatillinen koulutus ottaa juuri takkiin ja pahasti. Ensi vuonna ammattiin kouluttavat koulutuksenjärjestäjät saavat pärjätä noin 200 miljoonalla eurolla vähemmän kuin tänä vuonna.
Osa edunvalvojista on päättänyt jo riisua hanskat käsistään eivätkä peittele tyytymättömyyttään isoihin koulutusleikkauksiin. Huoleen on aihetta, sillä ainakin pienet sekä kalliit, mutta vientiteollisuudelle tärkeät koulutusohjelmat, ovat yksi mahdollinen säästökohde, kun koulutuksenjärjestäjät joutuvat supistamaan toimintaansa.
Koulutuksen tehostaminen ja synergiaetujen etsiminen ovat vain järkevää toimintaa, sillä elämmehän globaalissa kilpailuympäristössä. Vaarana kuitenkin on, että nykyisellä säästöt edellä, reformi perässä -politiikalla Suomen hallitus onnistuu lopullisesti hävittämään pois osaamista, jota yritykset kipeästi tarvitsevat pysyäkseen kilpailukykyisinä. Hälytyskellojen tulisi soida, kun suomalainen vientiteollisuuskin jo pohtii leikkausten mielekkyyttä. Emmekö enää kouluta osaajia vientiteollisuuden selkärangaksi, vaan sissejä, joiden tärkein tehtävä on pysyä hengissä?
Pandoran lippaasta on lentänyt kuitenkin ulos myös pieni ja hento toivo, joka voi olla ammatillisen koulutuksen vahvuus seuraavina vuosikymmeninä. Toiminnan on pakko muuttua nopeasti ja perustavanlaatuisesti, mikäli ammattikoulutus tahtoo säilyä hengissä. Jos ja kun se tästä sissitehtävästä selviytyy, en ihmettelisi, jos kymmenen vuoden kuluttua ikäluokan kovimmat osaajat menevät aina opiskelemaan ammatilliseen koulutukseen, sillä ammattikoulutusta on uudistettu enemmän ja laadukkaammin kuin mitään muuta koulutusmuotoa. Silloin nyt helpommalla selviävä lukio saattanee ihmetellä vierestä, mitä oikein meni vikaan syksyllä 2016.
