Karoliina Markuksela: Mikä minusta tulee isona?
Kysymys, joka mietityttää meitä jokaista ja monissa eri elämänvaiheissa. Sitä kysytään sukujuhlissa sekä työhaastatteluissa ja sitä pohditaan niin ääneen kiltiksellä kuin yksin hiljaa kotona. Ympäristötekniikan opiskelu avasi minulle monia uusia ovia ja mahdollisuuksia sulkematta kuitenkaan muita mahdollisuuksia pois.
Lukiossa vielä luulin, että yksi vaikeimmista valinnoista tulevaisuuttani ajatellen olisi valinta siitä, mitä lähtisin opiskelemaan lukion jälkeen. Se oli vaikea valinta silloin, mutta näin jälkikäteen ajatellen valinta oli looginen ja helppo. Lukiossa opiskelin pitkää matematiikkaa, kemiaa ja bilsaa sekä jonkun verran fysiikkaa ja kaikkia noita osa-alueita olen tarvinnut ja hyödyntänyt opinnoissani. Tosin lukion viimeisellä vuodella hakukohteiden valinta ei kylläkään tuntunut helpolta. Löysin ympäristötekniikan, jota nyt opiskelen, vahingossa juuri ennen yhteishakua enkä ehtinyt kunnolla perehtyä itse alaan, saati muihin vastaaviin hakukohteisiin Oulun ulkopuolella. Lukioaikanani en ollut kertaakaan törmännyt tekniikan koulutusohjelmiin enkä siis osannut edes ajatella sen oleva hakuvaihtoehto, saati sitten tuleva opiskelupaikkani.
Kaikista ennakkoluuloistani ja tietämättömyydestäni koko alaa kohtaan hain kuitenkin opiskelemaan ympäristötekniikkaa, enkä ole katunut valintaani. Valinta lähteä opiskelemaan ympäristötekniikkaa oli kuitenkin vain yksi ovi, jonka auetessa samalla avautui monta muuta ovea esimerkiksi sen myötä, mihin haluaisin erikoistua opinnoissani. Nykyään minulla on selkeät tavoitteet tulevan urani kannalta sekä tietyt asiakokonaisuudet, jotka haluan oppia vielä ennen kuin lähden työelämään diplomi-insinöörinä. Lisäksi tekniikan opiskelijana eli teekkarina saan kuulua opiskelijayhteisöön, jota kautta olen muun muassa tutustunut moniin uusiin ihmisiin sekä kokenut monia hienoja kokemuksia.
Olen kuitenkin huomannut miettiväni, mikä sai minut hakemaan ympäristötekniikkaa. Alavalintaani ei vaikuttanut aikaisempi tietämys alasta tai esimerkiksi teekkarikulttuurista. Koulutuksen tarjoama työnimike se ei myöskään ollut syy, koska en yhteishakua tehdessäni tiennyt, minne ympäristötekniikalta voisi valmistua. Opintojeni aikana olen huomannut, että ympäristötekniikalta valmistuvat työskentelevät monilla eri työnimikkeillä eikä sen takia ole olemassa yhtä tai kahta yleisintä työnimikettä ympäristötekniikalta valmistuville. Voisin siis halutessani työskennellä tutkijana tai opettajani, mutta sen lisäksi voin työskennellä myös monilla muilla eri työnimikkeillä kuten projektipäällikkönä, ympäristöinsinööri tai tuotannonsuunnittelijana.
Joten mikä sitten sai minut hakemaan ympäristötekniikkaa? Yksi ei niin merkittävä syy oli luultavasti se, että en halunnut opettajaksi ja ympäristötekniikalla se oli vaihtoehto, ei ehdoton pakko. Olin jo lukiossa kiinnostunut siitä, mitä maailmalla tapahtuu ja luin uutisista tietoa erilaisista ympäristökatastrofeista ja ongelmista. Kiinnostus ympäristöön ja ympäristöongelmiin yksistään ei riittänyt siihen, että hain opiskelemaan ympäristötekniikkaa, vaan myös halu tehdä ja vaikuttaa asioihin, joka olikin toinen merkittävämpi syy minulla hakea opiskelemaan ympäristötekniikkaa. Olen koko ajan lähempänä vastausta kysymykseen ”mikä minusta tulee isona” mutta epäilen, etten tule koskaan löytämään siihen täydellistä vastausta, enkä toisaalta haluakaan. Täydellisen vastauksen etsimisen sijaan tärkeämpää on itse matka siihen, millaiseksi haluaa itse kasvaa ja mitä haluaa tehdä omalla tulevaisuudellaan.
Lisäksi kannattaa käydä tutustumassa TeekkariOulun sivuihin www.teekkarioulu.fi, joista löytyy lisätietoa muun muassa ympäristötekniikasta sekä muista tekniikan aloista Oulun yliopistossa.
Loppuun vielä kuva oululaisesta teekkarihengestä!
Kuvan ottanut Tatu Lappalainen.
PS. Snapchat on oiva tapa päästä keskelle oululaista teekkarielämää! Ai mitenkö? Seuraa käyttäjänimeä Nuori_kemia niin löydät minut ja ymppikiltalaiset!
