Kemianteollisuuden lausunto 11.5.2023: Ympäristöministeriön asetus vapaaehtoisesta ekologisesta kompensaatiosta

Kemianteollisuus ry kiittää mahdollisuudesta kommentoida Ympäristöministeriön asetusehdotusta ekologi-sesta kompensaatiosta. Kemianteollisuus on asettanut oman tavoitteensa olla luontopositiivinen, hiilineut-raali teollisuudenala Suomessa 2045 mennessä ja tiekarttamme keskittyy etenkin käynnissä olevan vuosi-kymmenen aikana tehtäviin toimiin. Vapaaehtoinen ekologinen kompensointi on tervetullut työkalu luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi.

Kemianteollisuus ry kannattaa nimenomaan vapaaehtoista ekologista kompensointia, millaiseksi kompensaatio onkin uudessa luonnonsuojelulaissa (96/2023) säädetty. Kemianteollisuus näkee, että on hyvä, että eri toimijoille on yhteinen viitekehys, minkä mukaisesti kompensaatiot tulee toteuttaa. Suomella on tässä erinomainen paikka luoda toimintamalli myös esimerkiksi globaalille kehitykselle.

Globaalisti luonnon monimuotoisuus on kuuma aihe ja siihen liittyvä sanasto, mittaamistavat ja menetelmät kehittyvät jatkuvasti. Kemianteollisuus ry on mukana ISO SFS Biodiversiteettistandardin luomisessa ja seuraa aktiivisesti muutenkin globaalia kehitystä. Koska kansainvälinen kenttä kehittyy, onkin tärkeää, ettei nyt Suomen mallissa luoda liian tiukkaa tai joustamatonta mallia ekologiselle kompensoinnille, vaan sellainen malli, joka kehittyy kansainvälisten mittaristojen kehittyessä ja joka aidosti on työkalu luonnon monimuotoisuuden lisäämiselle. Vaikuttava, toimiva, tehokas ja käyttöönotettu.

Kemianteollisuus kannustaa siis ympäristöministeriötä vielä kehittämään asetusehdotusta ekologisesta kompensoinnista, jotta se voi olla vankka pohja niin kansallisille kompensointitoimille kuin vaikuttamassa globaaliin kehitykseen.

Asetuksen valmistelussa tulisi kiinnittää huomiota vielä seuraaviin seikkoihin:

– Maanomistajien mukaan lähtö. Voisiko muistiossa ja asetusehdotuksessa olla enemmän elementtejä, jotka kannustaisivat maanomistajia lähtemään mukaan esimerkiksi ekologisen kompensoinnin pankkeihin? Kemianteollisuus näkee, että ekologisen kompensoinnin markkinan kehittyminen on ensiarvoisen tärkeää ja siihen tarvitaan maanomistajat mukaan. Yritysten on voitava hankkia kompensoitavat ”luontoarvopankista” tmv. välineestä, jotta ne eivät itse joudu toteuttajiksi ja maakauppojen ja vastaavien osapuoliksi. Lisäksi luontoarvopankista hankittavia kompensointeja tulisi olla laajasti saatavilla lyhyessä ajassa.

– Jotta vapaaehtoisuus alkaa toimimaan, tarvitaan ekologisen kompensaation markkina ja sen alkuun saattamisella valtiolla tulisi olla selkeämpi rooli.

– Miten ekologisen kompensoinnin projektista tai sopimuksesta pääsee irti ja voidaanko ekologinen kompensaatio siirtää yritykseltä yritykselle?

– Globaalisti toimivien yritysten kannalta on tärkeää, että myös kansallisella tasolla seurataan kansainvälisen (tiede)yhteisön parhaita käytäntöjä, jotta yritys voi aidosti hyötyä esimerkiksi myönnettyjen sertifikaattien muodossa. Nyt annetussa asetusluonnoksessa esitetyt menetelmät ja mittaristot ovat teknisesti hyvin yksityiskohtaiset. Tämä voi vaikeuttaa kompensoinnin liikkeellelähtöä Suomessa.

– Tulee kiinnittää erityistä huomiota kansallisen lainsäännön joustavuuteen ja mukautumiskykyyn huomioiden kansainvälinen kehitys. Kansainvälisen tiedeyhteisön suositusten seuraaminen ja huomiointi niin kansallisessa lainsäädännössä soveltuvin osin kuin sen soveltamiskäytännössä on erityisen tärkeää yritysten kilpailu- ja toimintakyvyn varmistamiseksi kansainvälisessä toimintaympäristössä.

– Kokemuksia pilotoinnista tarvittaisiin vielä lisää. Samalla asetuksen vaikutuksia pitäisi avata paremmin. On epäselvää esimerkiksi, kuinka paljon tällä hetkellä taloudellisen toiminnan piirissä olevia alueita arvioidaan siirtyvän hyvitysalueina käytön ulkopuolelle ja millaisia kansantaloudellisia ja aluetaloudellisia vaikutuksia sillä olisi.

– Lainsoveltajat tarvitsevat tarkempia soveltamisohjeita, miten hyvityksen täysimääräisyys todetaan ja ehtoja noudatetaan huomioiden 30 vuoden saavuttamisajankohta ja 1,5 % korko täysimääräisyyden saavuttamisajankohtaan asti. Erityisesti hyvityksen täysimääräisyyden arvioinnissa tulisi olla täsmällisempi. Miten todetaan täysimääräisyys? Entä korko, mistä korko määräytyy?  Onko ylipäänsä luotettavaa muuttaa luontoarvoja numeroiksi ja kuka määrää?

– Asetus sisältää yksityiskohtaiset ekologisen kompensaation ohjeet, miten vastaavat hehtaarit lasketaan ja määritellään. Voiko luontoarvoja muuttaa luotettavasti numeroiksi ja kuka päättää numeroinnin määritelmistä? Huolena on, että järjestelmä on niin monimutkainen, ettei se tuota yhteismitallista kompensointia, tuloksia ja velvollisuuksia yrityksissä.

– Asetuksessa jää epäselväksi mitä lopulta on tarkoitus kompensoida? Kompensoidaanko vain luonnonsuojelulaissa erikseen täsmennettyjä luonnonarvoja, jolloin esimerkiksi ns. uhanalaiset luontotyypit eivät kuuluisi laissa säädetyn kompensoinnin piiriin (eduskunta poisti ehdotuksen asetuksella säädettävistä uhanalaisista luontotyypeistä)? Jotta asiassa päästään liikkeelle, olisi hyvä alkuvaiheessa keskittyä vain luonnonsuojelulaissa määriteltyihin luontotyyppeihin, lajeihin ja niiden elinympäristöihin. Ns. tavallisia luonnonarvoja asetuksen ei tulisi koskea.

– Asetuksessa on jossain määrin ylitetty lain asetuksenantovaltuudet. Asetusta pitäisi tarkistaa niin, että siinä säädetään vain lain mahdollistamista asioista ja siis lakia tarkemmin, ei täydentäen tai jopa uusia asioita lisäten.

– Näemme myös, että kun asetus liittyy vahvasti maankäyttöön (kompensaatioalueiden poistuminen taloudellisesta käytöstä), tulisi jo tässä vaiheessa pohtia asetuksen ja varsinkin sen vaikutusten suhdetta EU:n ennallistamisasetukseen ja sen maankäyttötarpeisiin. Ennallistamisasetuksen tarkoittamat luontotyypit kattavat Suomen pinta-alasta merkittävän osan ja vielä on epäselvää, millaisia maankäytöllisiä vaikutuksia sillä tulee olemaan.

On hyvä, että ekologiselle kompensaatiolle laaditaan tarkempia kriteereitä, jotta hyvityksillä todella saavutetaan luvatut hyödyt. Kokonaisuus on kuitenkin edelleen keskeneräinen ja vaatii kehittämistä ja käytännön testaamista. Tämä saattaa edellyttää sitä, että käynnissä olevat pilotoinnit saatetaan loppuun ja niiden tulokset ovat hyödynnettävissä. Lisäksi tarvitaan kattava vaikutusten arviointi, jossa otetaan huomioon toiminnan kompensoinnin laajuus ja kohdentuminen eri alueilla ja vaikutukset kompensaatioketjun eri toimijoihin. Asetus tarvitsee siten tuekseen myös kattavan vaikutusarvioinnin. Toiveenamme on, että asetusta kehitetään yllä esitetyllä tavalla ja siitä järjestetään uusi lausumiskierros ennen sen viemistä valtioneuvoston päätettäväksi.

Kunnioittavasti,
Johanna Pentjärvi
Kemianteollisuus ry