Kemianteollisuuden lausunto 3.2.2023 koskien luonnosta U-kirjeeksi koskien ehdotusta yhdyskuntajätevesidirektiivin uudistamiseksi

Kemianteollisuus kiittää mahdollisuudesta lausua Suomen U-kirjeestä koskien ehdotusta uudistetuksi yhdyskuntajätevesidirektiiviksi. Suomen kanta on monilta osin selkeä ja tarkoituksenmukainen. Siinä tunnistetaan myös Suomen sijainnin erikoispiirteet, ravintokierto ja yhteys energiakysymyksiin.

Ehdotuksessa esitetään kokonaan uusi elementti tuottajille, eli laajennettu tuottajavastuu jonka tavoitteena on pienentää ympäristön kuormitusta yhdyskuntajätevesiin päätyvien materiaalien ja aineiden osalta. Tavoite on sinänsä hyvä, kun halutaan parantaa yhdyskuntajätevesien kautta ympäristöön päätyvien vesien ympäristövaikutuksia. Tavoitteen saavuttamisen tekee käytännössä mahdottomaksi se, että se koskisi vain kahta toimialaa eli lääke- ja kosmetiikkatuotteita valmistavia, markkinoille asettavia ja maahantuovia yrityksiä. Suomessa jäteveden puhdistuksen taso on hyvä ja suurimmat haasteet ovatkin muualla EU-alueella. Oleellista onkin tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavien toimien alueellinen riskipohjainen arviointi sekä toimien rahoitus osana vihreän siirtymän laajempaa investointirahoitusmenettelyä, ei nyt esitetyn tuottajavastuun muodossa.

Kemianteollisuuden näkökulmasta tämä rajaus näihin kahteen alaan on perusteeton. Yhdyskuntajätevesiin päätyy paljon muitakin mikroepäpuhtauksia kuin näiden kahden alan tuotteista tulevia, ja siten on kohtuutonta kohdistaa vaadittavat investointikustannukset vain näihin kahteen alaan. Jotta saastuttaja maksaa -periaate toteutuisi, olisi kohtuullista analysoida tarkemmin mitä aineita vesiin päätyy ja kerätä varat kustannuksiin laajemmalta joukolta toimijoita. Mikäli yrityksen toimet tai tuoteportfolio eivät vaikuta tuottajavastuuseen, ei voida olettaa näiden toimijoiden osallistuvan tuottajavastuuorganisaation toimintaankaan. Kustannusjaon tulee olla oikeudenmukainen ja mekanismin mahdollisimman tehokas. Turhaa hallinnollista taakkaa tulee välttää.

Kemianteollisuus esittää, että Suomen kantaa muutetaan esitetyn tuottajavastuun osalta vastustavaksi ja vaativammaksi tieteeseen perustavien selvitysten tekemiseksi.

Laajennettu tuottajavastuu perustuu saastuttaja maksaa -periaatteeseen, jossa tuottaja oletusarvoisesti kykenee siirtämään kustannukset tuotteen hintaan tai vähentämään kulut katteesta. Suomen pienen markkinan osalta tämä voi koitua kohtuuttoman kalliiksi ja toisaalta hintojen korotus ei ole täysin ongelmatonta esimerkiksi ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden osalta.

Koska Suomi on verrattain pieni markkina, pelkona on, että tällaisten vaativien investointien takia hintalappu mikroepäpuhtauksien puhdistamiselle on kohtuuton ja näihin puhdistustalkoisiin kaikki toimijat eivät välttämättä osallistuisi vaan vetäytyisivät pieneltä markkinaltamme. Tämä olisi huono suunta niin lääkkeiden kuin kosmetiikan kotimaisen saatavuuden kannalta, jos markkinoillemme ei enää kannata tuoda kaikkia lääke- tai kosmetiikkatuotteita, jos niiden hintaan lisätään tuottajavastuun osuus. Kuitenkin tuotteiden käyttäjälle jää vielä paljon mahdollisuuksia: kysyntä luultavasti säilyisi nykyisellä tasollaan mutta siirtyisi vain nettikauppaan Euroopan ulkopuolisilta markkinoilta, joita tämä lainsäädäntö ei koskisi.

Lääkkeet ovat osa terveydenhuoltoa sekä kriittisiä ja välttämättömiä hyödykkeitä väestön terveyden ja työkyvyn ylläpitämisessä. Direktiiviehdotukseen liittyvässä vaikutusten arvioinnissa ei ole arvioitu laajennetun tuottajavastuun vaikutuksia ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden saatavuuteen EU:ssa, erityisesti koskien pieniä markkina-alueita kuten Suomi. Ehdotus ei mielestämme edistä Euroopan Lääkestrategian tavoitetta vähentää lääkkeiden saatavuuteen liittyvää epätasa-arvoisuutta EU:ssa. Ehdotetut velvoitteet eivät saisi vaarantaa lääkehoitojen saatavuutta tai aiheuttaa lääkevalikoiman kaventumista esim. Suomessa, mikäli velvoitteiden seurauksena joidenkin ihmislääkevalmisteiden kaupan pito muuttuisi kannattamattomaksi.

Toinen merkittävä näkökulma komission ehdotukseen on sen vaikuttavuus ympäristön tilaan. Lähtökohtaisesti Suomessa yhdyskuntajätevedet ovat hyvin puhdistettuja ja mikroepäpuhtauksista tuleva kuormitus on hajanaista suomalaisen yhdyskunnan levittäytymisen ja tiheyden mukaisesti sekä yleisesti näiden aineiden pitoisuudet jätevesissä ovat ylipäänsä Suomessa pienet. Näin ollen on syytä pohtia, onko vaikuttavaa kehittää jo toimivaa systeemiä siellä, missä investoinnit eivät merkittävästi parantaisi vesistöön pääsevää kuormitusta, mutta kasvattaisivat ilmasto- ja energiavaikutuksia? Esimerkiksi nykyisellään aktiivihiilen käyttäminen puhdistusteknologiana vaatisi paljon energiaa sekä johtaisi kasvavaan hiilijalanjälkeen. Onkin syytä pohtia ehdotuksen vaikutuksia kokonaisvaltaisesti, mitä ympäristövaikutuksia lisätään ja mitä poistetaan. Tavoitteena se, että ympäristöä kuormitetaan aina vain vähemmän, on tärkeä pitää kirkkaana mielessä ja tehdä myös sen edellyttämä kokonaisuuden arviointi.

Jotta taas päästään kokonaisuuden vaikuttavuuden arviointiin, tulisi vedenpuhdistuslaitosten investointiarvioiden perustua riskiperusteisiin kaikilla kokoluokilla, eli miten pitää kokonaiskuormitus ympäristölle mahdollisimman pienenä.

Kemianteollisuuden mukaan mikroepäpuhtaus tulee määritellä tarkasti ja lainsäädännössä tulisi yksilöidä aineet, joita lainsäädäntö koskee. Pelkkä vaaraluokitus ei riitä määrittelyksi. Esimerkiksi etikkahappo luokitellaan ihoa syövyttäväksi sekä ihoa silmiä ärsyttäväksi aineeksi, mutta se biohajoaa ja poistuu täysin nykyisillä puhdistamoilla. Toisaalta kofeiini kuuluu tunnistettujen aineiden joukkoon ja vastuu on ehdotuksessa osoitettu kosmetiikkatuotteista johtuvaksi, vaikka kofeiinista suurin osa yhdyskuntajätevesissä tulee pikemminkin eräistä elintarvikkeista kuin kosmetiikasta.

Mitä tulee vedenpuhdistuslaitosten energialähteisiin, on tärkeää varmistaa, että varavoimajärjestelmät ovat olemassa ja puhdistamot ovat kytkettyinä sähköverkkoon. Biokaasun osalta on erittäin tärkeää huomioida myös ne ratkaisut, joissa lietteen käsittely on ulkoistettu sillä lietteen käsittelyn ulkoistaminen voi olla järkevää taloudellisesti ja ympäristönäkökulmasta. Ratkaisut kun riippuvat paikallisista olosuhteista (energian kysyntä ja tarjonta; kunnan omistajarakenne yms). Ulkoistettu lietteen käsittely mahdollistaa suuremman biokaasulaitoksen operoinnin, missä voidaan tuottaa paineistettua tai nesteytettyä biometaania.

Tarkemmin vaikutuksista

Kemianteollisuus on huolissaan esityksen mukaisesta investointitarpeesta ja sen arvioinnin oikeamittaisuudesta. U-kirjeen sivun 15 mukaan investointitarve olisi 100 000 avl puhdistamoihin noin 400 miljoonan euroa ja 10 000 – 100 000 avl noin 250 miljoonaa euroa. Tämä kohdennettaisiin lääke- ja kosmetiikkatuotteita Suomen markkinoille saattaviin tuottajiin tuottajavastuujärjestelmän kautta. Kustannukset olisivat kohtuuttomat kosmetiikkateollisuudelle, koska suomalaisten kosmetiikkayritysten (sis. valmistus ja maahantuonti) myynnin arvo jälleenmyyjille (MSP) on vuositasolla noin 400 miljoonaa euroa ja samaan aikaan hinnan siirtäminen ihmisille tarkoitettuihin lääkeaineisiin on myös haasteellista erilaisen regulaation myötä.

Jotta direktiivin tavoite pienemmistä ympäristövaikutuksista todella toteutuisi, on yritykset kutsuttava mukaan toimeen. Ei voida pelkästään sakottaa ja maksattaa erilaisia maksuja teollisuudella, vaan EU:ssa tulisi tukea eurooppalaista vihreän teollisuuden tuotantoa ja investointeja eurooppalaiseen lääke- ja kosmetiikkateollisuuteen sen sijaan, että lisätään hallinnollista taakkaa ja maksuja.

Pakkausten tuottajavastuussa organisaatiot pyörittävät keräys- ja hyödyntämistoimintaa. Nyt ehdotetussa mallissa pitäisi tuottajavastuuorganisaation käytännössä valita puhdistustoimet ja käytettävät teknologiat ja miten ne jakaantuvat. Tämä ei tokikaan ole käytännössä mahdollista, mutta ei voida ajatella, että puhdistamoiden päättämät investoinnit ja käyttökulut kerätään maksuina kahden tuotesektorin toimijoilta automaattisesti. Kemianteollisuutena tuemme vahvasti saasteettomuustoimenpideohjelmaa ja yritysten toimia epäpuhtauksien vähentämisessä jätevesistä omassa toiminnassa ja kuluttajakäytöistä. Jatkotoimia täytyy harkita tarkemmin eikä Suomen näin ollen tulisi tukea tuottajavastuumallia tässä vaiheessa vaan esittää asian jatkoselvittelyä.

Kunnioittaen
Johanna Pentjärvi
Kemianteollisuus ry