Kemianteollisuuden lausunto: Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi ympäristönsuojelulain muuttamisesta

Kemianteollisuus pitää tärkeänä riskitilanteita ennakoivaa ja ehkäisevää työtä. Kemianteollisuus katsoo, että eri viranomaisten roolit pitäisi rajata käytännön lähtökohdista ja lainsäädäntöratkaisua tulisi harkita uudelleen niin, että tilannetta hoitava viranomainen valikoituisi tarkoin rajattujen tehtävien ja asiantuntemuksen mukaan.

Ympäristöministeriö on pyytänyt Kemianteollisuus ry:n lausuntoa ympäristösuojelulakiin ehdotetusta säädöslisäyksestä. Ehdotuksessa säädettäisiin viranomaisen valtuuksista puuttua vakaviin ympäristön pilaantumisen vaaratilanteisiin. Valtion valvontaviranomainen voisi ryhtyä ehkäisemis- ja rajoittamistoimiin, jos toiminnanharjoittaja on ilmeisesti maksukyvytön tai toimenpiteistä vastuullista ei saada viivytyksettä selville. Tästä olisi kuitenkin poissuljettu tilanteet, jossa pelastusviranomaiset toimivat pelastuslain nojalla.

Kemianteollisuus pitää tärkeänä riskitilanteita ennakoivaa ja ehkäisevää työtä. Tässä keskeisimpänä toimenpiteenä on viranomaisvalvonnan toimivuuden ja tehokkuuden lisääminen. Näin estettäisiin myös esityksessä mainittujen tilanteiden synty.

Toimintavaltuuksien täydentämistarve on tullut esille muutamissa varsin harvinaisissa tapauksissa. Lainsäädäntöä saattaa olla tarpeen täydentää viranomaisten tehtävien rajaamiseksi, mutta lainsäädäntöratkaisua ja esitystä on Kemianteollisuus ry:n mielestä vielä tarkasteltava uudelleen. Valtuudet eivät voi olla päällekkäisiä muiden menettelytapojen kanssa. Samoin mielestämme ratkaisussa on syytä ottaa huomioon eri viranomaisten rooli ja puuttumiseen tarvittava riittävä osaaminen.

Nykyisessä ympäristölainsäädännössä on varsin kattavasti säädetty viranomaisten oikeuksista puuttua käynnissä olevaan toimintaan, joka aiheuttaa välitöntä vaaraa ympäristölle. Toimiviin yrityksiin voidaan käyttää hallintopakkomenettelyä ja teettämisuhkaa. Tämän pitäisi olla yksiselitteisesti ainoa menettelytapa toiminnassa olevissa yrityksissä jatkossakin. Ehdotetun suoran väliintulon edellytykset on vaikea määrittää käytännössä.

Yritystoiminnan päätyttyä tai keskeydyttyä tapahtuvaa valvontaviranomaisen väliintuloa pitäisi tarkastelle uudelleen käytännön näkökulmasta. Esityksen kaltaisen valtuutuksen antaminen ei kemianteollisuuden mielestä ole turvallisuussyistä eikä vastuukysymyksien osalta hyvä ratkaisu. Esimerkiksi konkurssitilanteiden osalta olisi tarkasteltava lähemmin suhdetta konkurssipesän vastuisiin.

Vaarallisia kemikaaleja käsittelevissä laitoksissa tarvitaan sekä toiminnanharjoittajalta että valtuutetulta viranomaiselta erityistä osaamista ja turvallisuusnäkökohtien ymmärrystä. Muutosesitys puuttumisvaltuuksista on nyt ehdotettu kirjattavaksi ympäristönsuojelulakiin. Tämä jättää ottamatta kantaa kemikaaliturvallisuuslain nojalla laitoksia valvovan Tukesin ja pelastuslaitosten rooliin. Tukesilla on kuitenkin paras osaaminen näissä vaativissa tilanteissa.

Kemianteollisuus ry katsookin, että eri viranomaisten roolit pitäisi rajata käytännön lähtökohdista ja lainsäädäntöratkaisua tulisi harkita uudelleen – niin että tilannetta hoitava viranomainen valikoituisi tarkoin rajattujen tehtävien ja asiantuntemuksen mukaan.

Puuttumisen aiheuttamat kustannukset maksettaisiin esityksen mukaan ensi kädessä valtion varoista ja perittäisiin ensisijaisesti vastuullisilta tahoilta takaisin tai olisivat korvattavissa ympäristövahinkovakuutuksesta. Kun puuttumismenettely rajataan tarkasti lausunnossa kuvatulla tavalla, eivät valtiolle jäävät kustannukset muodostu merkittäviksi.  Lopuksi Kemianteollisuus ry viittaa lausuntoonsa 5.11.2014 ja korostaa, että näiden kustannusten tulisi jäädä valtion kustannettaviksi, ilman yrityksiltä kerättävää erikoisveroa.

Kunnioittavasti

KEMIANTEOLLISUUS RY

Juha Pyötsiä
Johtaja