Kemianteollisuuden lausunto: Sinisen biotalouden kansallinen kehittämissuunnitelma – Kasvua vesiosaamisesta ja vesiluontovarojen kestävästä hyödyntämisestä

Kemianteollisuudella on kolme ehdotusta / täsmennystä toimenpiteistä, joita toivotaan huomioitavan kehitysohjelmassa:
1) Valtionhallinnon tulisi eri ministeriöiden yhteistyönä vaikuttaa EU:ssa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla niin, että sääntely edesauttaa suomalaisten sinisen biotalouden kestävien ratkaisujen markkinoillepääsyä.
2) Sinistä biotaloutta on tarkasteltava tiiviinä osana koko biotalouden kenttää ja myös hyödyntää biotalouden eri osien rajapintoja.
3) Valtionhalinnon tulisi ottaa aktiivisempi rooli eri alueiden välisen yhteistyön ja verkottumisen vauhdittajana.

1. Johdanto

Kemia on biotalouden mahdollistaja eli sen kehittämisessä välttämätön ja monin tavoin mukana. Alan toimijat osallistuvat niin veteen liittyvien ratkaisujen kehittämiseen kuin biomassojen kasvatukseen, fraktiointiin, jakeiden jalostukseen, jakeiden käyttöön erilaisissa tuotteissa kuin tuotteiden kierrätykseen. Biotalouden eri osa-alueet kytkeytyvät toisiinsa, mutta niillä kaikilla on myös omat erityispiirteensä. Kemianteollisuus pitää hyvänä, että veteen kytkeytyvän biotalouden ympärille rakennetaan oma kehittämisohjelma. Sininen biotalous on selkeä poikkitoimialainen kokonaisuus, jonka kehittämisessä avainasemassa on erilaisten osaamisten yhdistäminen.

Biotalouteen liittyvien innovaatioiden edistäminen ja toimintaedellytysten turvaaminen laaja-alaisesti on välttämätöntä suomalaiselle kemianteollisuudelle. Suomessa on globaalisti korkean tason osaamista ja teollista toimintaa liittyen vedenpuhdistukseen ja vesijalanjäljen optimointiin liittyvien ratkaisujen tuottamiseen. Vedenkäytön optimoinnin ja vesikiertojen kehittäminen ovat keskeinen osa yhteiskunnan kehittämistä kohti kestävää kiertotaloutta. Myös YK:n vuonna 2015 julkistamista globaaleista kestävän kehityksen tavoitteista moni liittyy suorasti tai epäsuorasti vesivaroihin, veden saatavuuteen tai vesiprosesseihin.

2. Vesivarojen merkitys ja niihin liittyvä kehityspotentiaali

Sininen biotalous kattaa sekä vesiluonnonvarojen kestävän käytön että vesiosaamiseen perustuvan liiketoiminnan. Nämä molemmat aspektit on ilahduttavasti nostettu esiin kehittämissuunnitelmassa. Sininen biotalous kytkeytyy monen niin julkisen kuin yksityisen toimijan toimintaan. Ehdotamme, että kehittämissuunnitelman alkuosassa olisi kuva, joka havainnollistaisi sinisen biotalouden kokonaisuutta (ml. luonnonvedet, maatalouden ja teollisuuden vedet, vesikierrot, erilaiset osaamiset). Tämä selventäisi sinisen biotalouden käsitettä ja eri toimijoiden välisiä yhteyksiä.

On hyvä, että kehittämissuunnitelmassa kiinnitetään huomiota kokeilukulttuurin vauhdittamiseen. Myönteinen ja uusille avauksille avoin toimintaympäristö vauhdittaa T&K&I- toimintaa ja tuo mahdollisuuksia rakentaa kotimaisten kokeilujen ja referenssien avulla myös kansainvälistä näkyvyyttä. Vesi ja siihen liittyvä osaaminen, teknologiat, palvelut ja tuotteet ovat kasvava ala, ja näköpiirissä on, että tulevaisuudessa tämän toiminnan ympärille syntyy uusia työpaikkoja.

Puhdas vesi on rajallinen luonnonvara ja kilpailu sen saatavuudesta ja käytöstä kiristyy entisestään maailman väkiluvun kasvaessa. Suomen on entistä taitavammin hoidettava kaikkia luonnonvarojaan niin, että luonto voi hyvin ja samalla saadaan paras ja arvokkain hyöty. Tässä kemianteollisuus on avainasemassa, koska se pystyy pitkälle jalostavaan, erikoistuneeseen, arvokkaiden luonnonvarojen ominaisuudet älykkäästi ja kestävästi hyödyntävään jalostukseen, jolla päästään arvoketjun korkeimpiin asteisiin asti.

Tulevaisuudessa kiertotalouden ja symbioottisten ratkaisujen merkitys korostuu entisestään. Tämä edellyttää mm. vesi-, ravinne- ja energiatalouden tarkastelua holistisesti. Jätevedet ovat tärkeä resurssi, joiden hyödyntämisen optimoinnissa on paljon potentiaalia kasvuun. Kyse on monimutkaisesta asiasta, johon liittyvä holistinen tarkastelu ei vielä ole kovin yleistä. Ehdotamme, että kehittämissuunnitelman yhdeksi tavoitteeksi nostettaisiin jätevesien hyödyntämiseen liittyvän tietopohjan ja toiminnan kasvattaminen.

3. Kehittämissuunnitelman tavoitteet, strategia ja toimenpiteet

Kehittämissuunnitelman tavoitteeksi on nostettu edellytysten luominen sinisen biotalouden liiketoimintojen kestävälle kasvulle. Tämä on hyvä tavoite, ja niin ikään on erinomaista, että suunnitelma tunnistaa hyvän hallinnon, yritysten ja T&K&I -kentän jatkuvan vuorovaikutuksen merkityksen kasvun edistämisessä.

Julkisen rahoituskentän tulisi tunnistaa koko innovaatioketjun eri vaiheet: alkaen perustutkimuksesta, teknologian siirtoon ja tuotteiden kaupallistamiseen. On hyvä, että ohjelman toimenpiteiksi on nostettu muun muassa i) julkisen rahoituksen ja yritystarpeen kohtaamisen parantaminen sekä ii) näkemyksen luominen sinisen biotalouden tulevaisuuden osaamistarpeista sekä keinoista tukea osaamisen kehittämistä ja koulutusorganisaatioiden verkostoitumista ja kansainvälistymistä. Sinisessä biotaloudessa tarvitaan monia erilaisia osaamisia, joista yksi keskeisimmistä on kemia.

Kuten ohjelmassa todetaan sujuvat lupa- ja valvontamenetelmät ovat tärkeä osa kilpailukykyistä toimintaympäristöä. Hallinto ja sääntely vaikuttavat enenevässä määrin myös markkinoiden vauhdittamiseen etenkin bio- ja kiertotalouden alueilla.

Alla listattu on ehdotuksia ja täsmennyksiä toimenpiteistä, joiden toivomme tulevan huomioiduksi kehitysohjelmassa:

1. Valtionhallinnon tulisi eri ministeriöiden yhteistyönä vaikuttaa EU:ssa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla keskeisiin sinistä biotaloutta koskeviin päätöksiin ja lainsäädäntöön niin, että sääntely edesauttaa suomalaisten sinisen biotalouden kestävien ratkaisujen markkinoillepääsyä. Yksi pullonkaula on esimerkiksi jo voimassa olevin vesialan direktiivien (Water Framework Directive 2000/60/EC, Urban Waste Water Treatment Directive 91/271/EEC) huono implementointi joissain jäsenmaissa (esim. jätevesien laatuvaatimuksia ei pidetä direktiivin mukaisella tasolla, veden uudelleenkäyttöön ei kiinnitetä riittävästi huomiota). On keskeistä, että ministeriöiden edustajat seuraavat ja vaikuttavat myös bio- ja kiertotalouden kansainväliseen standardisointiin, joka on voimakkaassa kehitysvaiheessa ja osallistuvat sidosryhmien työryhmiin kotimaassa (mm. toimialaryhmät kuten Kemesta). Esimerkiksi veden uudelleenkäyttöön liittyen (water reuse) tarvittaisiin EU-tason standardisointia, joka harmonisoisi markkinoita.

2. Sinistä biotaloutta tulisi tarkastella tiiviinä osana koko biotalouden kenttää ja hyödyntää myös biotalouden eri osien rajapintoja. Esimerkiksi jätevesien puhdistusprosessissa syntyvät lietteet on mahdollista hyödyntää biokaasun ja lannoitteiden valmistuksessa. Voimakkaan kehityksen kohteena oleva kiertotalouden lainsäädäntö kytkeytyy monesti juuri rajapintoihin, mikä tulisi tunnistaa ja huomioida valtionhallinnon osallistuessa EU-sääntelyn kehittämiseen. Luonnos uudeksi EU parlamentin ja neuvoston asetukseksi lannoitevalmisteiden CE-merkintävaatimuksista sisältää tällä hetkellä liitteen II, johon on listattu CE-merkittyjen lannoitevalmisteiden valmistuksessa sallitut ainesosaluokat (raaka-aineet) ja niihin liittyvät vaatimukset. Lannoitevalmisteet, joiden valmistuksessa on hyödynnetty myös muita kuin liitteessä II mainittuja aineita, eivät voi saada CE-merkintää. Nykyisen listan ulkopuolelle jää monia laadukkaita kierrätysraaka-aineita kuten puhdistamoliete, jota mm. monissa Suomen biokaasulaitoksissa hyödynnetään yhtenä raaka-aineena. Liitteen II perustella puhdistamolietettä hyödyntävien biokaasulaitosten rejektijäännös ei kelpaa CE-merkityn lannoiteraaka-aineen valmistukseen.  Toinen esimerkki Suomessa kehitteillä olevasta lannoitekomponentista, joka liitteen II nykyisen muodon perusteella ei saa CE-merkintää, on jätevedestä omana jakeena talteen otettu fosfaattisuola. 

3.      Monilla alueilla Suomessa on oma biotalousstrategiansa. Valtionhallinto voisi ottaa aktiivisen roolin eri alueiden välisen yhteistyön ja verkottumisen vauhdittajana. Kuten toimintaohjelmassa hyvin on tunnistettu, keskeinen kysymys on, miten onnistumme tuomaan erilaisia osaajia ja osaamista yhteen niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Bio- ja kiertotalouden ratkaisujen kehittämisessä eivät yksinpelaajat menesty ja oma sisämarkkinamme on niin pieni, että asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden löytäminen ulkomailta on kasvun edellytys.

Ystävällisin terveisin

KEMIANTEOLLISUUS RY
Timo Leppä
Toimitusjohtaja

 

Kemianteollisuus on yksi merkittävimmistä teollisuuden toimialoista Suomessa. Sen osuus teollisuuden tuotannosta ja tavaraviennistä on noin viidennes. Kemianteollisuuden liikevaihto on noin 19 miljardia euroa ja se työllistää Suomessa suoraan 34 000 henkilöä. Monet kemianteollisuuden kasvualueet ja innovaatiot liittyvät biotalouteen ja kiertotalouteen.