Kemianteollisuus ry:n lausunto jätelain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta

Jätelain tarkoituksena on edistää kiertotaloutta ja luonnonvarojen kestävää käyttöä, vähentää jätteen määrää ja haitallisuutta, ehkäistä jätteistä ja jätehuollosta aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja ympäristölle, varmistaa toimiva jätehuolto sekä ehkäistä roskaantumista.

Kuten johdannossakin mainitaan, jätelain tulisi kaikilta osiltaan edistää kiertotaloutta ja siihen tehtäviä investointeja, olla joustava eikä luoda tarpeettomia ja jäykentäviä hallinnollisia rakenteita tai esteitä materiaalien tehokkaalle hyödyntämiselle. Jätelakia tulisi myös kehittää pitkäjänteisesti niin, että yrityksillä on kiinnostusta ja uskallusta tehdä kiertotalouden edistämiseen ja jätteiden hyödyntämiseen tarvittavat investoinnit niin, että materiaalit ja niihin liittyvä yritystoiminta pysyvät Suomessa.

Jätteitä koskeva lainsäädäntö on avainasemassa myös kemianteollisuuden alan hiilineutraaliuden saavuttamisessa. Yhä suurempi osa kemianteollisuuden raaka-aineista on jatkossa peräisin kiertotaloudesta, jolloin ne voivat elinkaarensa jossain vaiheessa olla myös hetkellisesti jätelainsäädännön piirissä.

Kemianteollisuus ry:n yksityiskohtaiset pykäläkohtaiset kommentit:

5 a §: Sivutuotteet ja 5 b §: Jätteeksi luokittelun päättyminen

Sivutuote- ja end of waste -statuksen edistäminen ovat kiertotalouden toteuttamisen kannalta isoja kysymyksiä. Sivutuotteeksi luokittelun sujuvoittaminen edistää myös hallitusohjelman kiertotaloutta koskevaa kirjausta, jonka mukaan ”edistetään hallinnon, lainsäädännön ja taloudellisten ohjauskeinojen avulla kiertotaloutta ja puretaan sen esteitä sekä Suomessa että EU:ssa.”

Jätelakiesityksessä oleva sivutuotteiden tai jätteeksi luokittelun päättyminen ei vastaa aiemmin esimerkiksi jätelakityöryhmässä käytyjä keskusteluja sivutuotestatuksen tai ns. EoW-statuksen hakemisen sujuvoittamisesta. Lakiesityksen perusteella olemme huolissamme siitä, että asiassa ollaan menossa jopa nykyistä käytäntöä tiukempaan suuntaan. Lisäksi kannamme huolta siitä, että se ei vastaa direktiivimuutoksessa esitettyä ajatusta siitä, että: ”kestävän käytön ja teollisen symbioosin edistämiseksi jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä helpottaakseen sellaisen tuotantoprosessista peräisin olevan aineen tai esineen pitämistä sivutuotteena, jonka ensisijaisena tarkoituksena ei ole kyseisen aineen tai esineen tuotanto”. (jätedirektiivin resitaali 16).

Jäteluokittelun päättymiseen liittyvää menettelyä luotaessa olisi hyvä huomioida esimerkinomaisesti EU-lannoitevalmisteasetuksen 19 artiklassa kuvattu menettely.

Näemme että EU:ssa tullaan toimimaan lannoitelain tyyppisesti, eli tuotelainsäädännöllä luodaan mahdollisuuksia ja edellytyksiä jätteiden, toisioraaka-aineiden ja sivutuotteiden käytölle, jolloin viranomaistasolla ensisijaiset toimijat ovat tuoteviranomaiset. Tällöin nimenomaan jätelain näkökulmasta viranomaisroolin tulisi keventyä ja painottua ilmoitusmenettelyyn, eikä lupamenettelyn kaltaisiin toimiin. 

Ehdotamme, että jätelain perusteluihin sisällytetään seuraava kappale:

”Pääsääntöisesti ympäristölupaa ei tarvitse edellyttää muutettavan pelkästään aineiden tai esineiden jäteluonteen päättymisen tai jätteen sivutuotteistamisen vuoksi. Jätteen sivutuotteistamisen tai jäteluonteen päättymisen toteamiseksi toiminnanharjoittajalla on mahdollisuus pyytää valvovalta viranomaiselta lausuntoa tekemästään arviosta. Muuttunut jäteluonne huomioidaan lupapäätöksessä sitten, kun ympäristölupaa muutetaan seuraavan kerran jostain muusta syystä.”

Toiminnan joustavuuden ja parhaan mahdollisen asiantuntijuuden kannalta olisi olennaista, että sivutuote- ja EoW-päätökset keskitettäisiin yhteen virastoon, eli esimerkiksi ELYssä tai AVIssa voisi tulisi olla näihin asioihin keskittyvä viranomainen. Näin varmistettaisi myös alueellinen tasapuolisuus.

Myös harmonisoidun sivutuote- ja EoW-statuksen saavuttaminen helpottaisi merkittävästi materiaalien liikkumista ja hyödyntämistä, sillä kiertotalouden materiaalivirrat liikkuvat lisääntyvässä määrin maan rajojen yli. Lähtömaassa EoW-luokittelun saanut tuote-erä voi olla toiseen maahan saapuessaan jätettä. Toivomme, että kansalliset viranomaiset tekisivät asiassa laajaa yhteistyötä eri maiden viranomaisten kanssa ja että Suomi esittäisi yhteisten kriteerien ja päätösten käyttöön ottoa. Esitämme myös käytäntöä, jossa jäsenmaiden viranomaiset voisivat tehdä kahdenvälisiä sopimuksia nimettyjen EoW-virtojen vastavuoroisesta hyväksymisestä. Tämä menettely olisi nopeampi kuin mahdollisen EU-tasoisen kyseistä EoW-jaetta koskevan sääntelyn aikaansaaminen. Katsomme, että tämä menettely ei vaaranna ympäristön tai terveyden suojelua, koska EoW-tilan saavuttanut materiaali on automaattisesti mm. REACH- ja muun kemikaalisääntelyn piirissä. 

 

6 §: Muut määritelmät

Jätehierarkian määrittelyt on otettu jätelakiin sellaisenaan jätepuitedirektiivistä. Erityisesti kierrätyksen määritelmällä on jatkuvasti tiukentuviin kierrätystavoitteisiin pääsemisen kannalta suuri merkitys.

Kierrätyksen määritelmästä on esityksessä suljettu pois polttoaineeksi päätyvät materiaalit. Pidämme tätä rajausta liian kategorisena. Polttoainerajaus on tehty jätedirektiiviin aikana, jolloin ei ollut näkymää edistyneisiin jätepohjaisiin polttoaineisiin. Jätelain tulee ohjata materiaaleja, erityisesti muoveja, kiertotalousajattelun mukaisesti tehokkaaseen hyödyntämiseen myös määritelmien tasolla. Muoveille asetetut kunnianhimoiset kierrätystavoitteet eivät tule toteutumaan ilman kemiallisen kierrätyksen mahdollisuuksien täysimittaista hyödyntämistä.

Jätepuitedirektiin 4 artiklassa säädetään jätehierarkiasta poikkeamisesta: 

“Soveltaessaan 1 kohdassa tarkoitettua jätehierarkiaa jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sellaisten vaihtoehtojen edistämiseksi, joilla päästään ympäristön kannalta parhaaseen mahdolliseen kokonaistulokseen. Tämä voi edellyttää tiettyjen jätevirtojen osalta hierarkiasta poikkeamista, kun tämä on elinkaariajattelun mukaisesti perusteltua tällaisen jätteen syntymistä ja jätehuoltoa koskevien kokonaisvaikutusten osalta.”

Emme löydä tätä kirjausta Suomen jätelakiluonnoksesta. Katsomme, että tämä kirjaus on lisättävä jätelakiin, jotta viranomaiselle tulee lakiin kirjattu oikeus poiketa hierarkiasta.  Ennakoimme tarvetta tällaisille poikkeamille kiertotalouden innovaatioiden myötä. 

Maantäytön osalta on hallituksen esitysluonnoksen perusteluihin kirjattu poikkeus, jossa maantäyttöön päätyvä materiaali voidaan tietyssä tapauksissa laskea kierrätetyksi. Tällöin materiaalin on täytettävä mm. laadunvalvonnan sekä asianomaisten standardien ja normien vaatimukset. Vastaava tilanne on syntymässä kemiallisen kierrätyksen seurauksena. Kemiallisen kierrätyksen alkuvaiheessa syntyvä nesteytetty muovi on laadunvalvonnan ja spesifikaatioiden alaista. EoW-statuksen saavutettuaan se on kemikaalilainsäädännön alainen kemiallinen aine, joka soveltuu useampaan jatkokäsittelyyn. Syntyvät lopputuotteet (sekä polttoaineet että muihin materiaaleihin päätyvät) ovat tiukan laadunvalvonnan alaisia sekä täyttävät lopputuotteita määrittävät normit ja standardit. 

 

9 §: Tuotteita koskevat huolehtimisvelvollisuudet ja kiellot

”7) kriittisiä raaka-aineita sisältävä tuote on uudelleenkäytettävä ja jätteenä kierrätettävä”

sanamuoto kuulostaa ehdotetussa muodossa ehdottomalta velvoitteelta, jonka noudattamatta jättämisestä seuraa vakavia seuraamuksia jätteen haltijalle tai tuottajalle.

Ehdotamme muotoiluksi seuraavaa:

”7) kriittisiä raaka-aineita sisältävä tuote on mahdollisuuksien mukaan ja ottaen huomioon parhaat käytössä olevat tekniikat uudelleenkäytettävä ja jätteenä kierrätettävä”

kuten sanamuoto kuuluu jätelain perustelujen s. 96 tekstissä. EU-direktiivissä oleva viittaus BATiin on nyt Suomen säädösluonnoksesta jätetty kokonaan pois. BAT-viittaus tulisi lisätä tekstiin.

Hyvään lainsäädäntötapaan kuuluu se, että laki on mahdollisimman yksiselitteinen eikä sisällä tulkinnanvaraa. ”Kriittiset raaka-aineet” olisi hyvä määritellä perusteluissa.

 

15a§: Kielto polttaa tai sijoittaa kaatopaikalle uudelleenkäytön valmistelua tai kierrätystä varten erilliskerättyä jätettä

Poikkeuksellisten syiden (jotka mahdollistavat polton tai loppusijoituksen) listaa pitäisi täydentää, jotta se vastaisi vallitsevaa käytäntöä. Siihen pitäisi lisätä poikkeukselliset tilanteet, joissa jäte-erä on muun virheen takia soveltumaton uudelleenkäytön valmisteluun tai kierrätykseen.

35§: Kiinteistöittäisen jätteenkuljetuksen järjestäminen

35 §:n muutoksella yhdessä 37 §:ään ehdotetun muutoksen kanssa poistettaisiin kunnan mahdollisuus ottaa käyttöön kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus kiinteiden jätteiden (biojäte, muut kierrätettävät jätelajit, sekalainen yhdyskuntajäte) kiinteistöittäisessä kuljetuksessa.

Kemianteollisuus ry vastustaa kaksoiskuljetusjärjestelmästä luopumista. Kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus tulisi säilyttää myös sekalaisessa yhdyskuntajätteessä.

Ehdotetut muutokset 37 §:ään ja seuranta- ja raportointisäädöksiin yhdessä mahdollistavat YM:n mielestä kaksoisjärjestelmän jatkamisen lietekuljetuksissa, ja samat muutokset mahdollistaisivat sen jatkon yhtä hyvin myös sekalaisen yhdyskuntajätteen kuljetuksissa.

 

JL 46§: Tuottajan vastuu jätehuollosta ja sen kustannuksista

Kemianteollisuus ry kannattaa vahvasti luonnoksen esitystä siitä, että tuottajavastuu laajennetaan koskemaan ulkomaisia etäkauppaa harjoittavia yrityksiä. Samalla tulee varmistaa, että lainsäädännön noudattamista valvovalle viranomaiselle taataan riittävät resurssit huolehtia esityksen toimeenpanon valvonnasta. Ulkomaisen etäkaupan saaminen mukaan tuottajavastuujärjestelmiin on edellytys yritysten tasapuoliselle kohtelulle ja se tukee suoraan vastuunsa hoitaneiden ja Suomeen sijoittautuneiden yritysten toimintaedellytyksiä. Lisäksi se parantaa tuottajien vastuulla olevien materiaalien tilastoinnin tarkkuutta ja lisää kierrätetyn jätteen määrää.

 

JL 48§: Tuottajavastuun piiriin kuuluvat tuotteet ja tuottajat

Kemianteollisuus ry pitää erittäin tärkeänä, että etäkaupan verkkoalustat, jotka käytännössä kokoavat yksittäiset etäkauppaa harjoittavat yritykset yhteen, säädetään jätelaissa tuottajavastuuseen seuraavasti:

• Verkkoalustapalveluja (sähköiset myyntialustat, joissa kolmannet osapuolet myyvät tuotteita) tarjoaville yrityksille annetaan velvollisuus valvoa, että alustaa käyttävät yritykset vastaavat tuottajavastuuvelvoitteistaan Suomessa.
• Mikäli toiseen valtioon sijoittautunutta etämyyjää ei saada täyttämään tuottajavastuuvelvollisuuttaan, on sen verkkoalustan, jonka kautta mainittu etämyyjä myy tuotteitaan, vastattava tuottajavastuuvelvollisuudesta tämän puolesta.

Viranomaisen on hankalaa valvoa lukuisten ulkomailla sijaitsevien ja etäkauppaa suomalaisille kuluttajille harjoittavien yritysten rekisteröitymistä tuottajayhteisöihin. Jos lakiesitys hyväksyttäisiin nykyisessä muodossaan, verkkoalustat eivät olisi jatkossakaan vastuussa siitä, että niiden kautta etämyyntiä suomalaisille kuluttajille harjoittavat yritykset hoitavat tuottajavastuuvelvoitteensa. Kuitenkin globaalisti toimivat verkkoalustat ovat suuria yrityksiä, joilla on mahdollisuus varmistaa, että niiden alustoilla toimivat yritykset noudattavat kohdemaan ympäristölainsäädäntöä. Verkkoalustojen toissijainen vastuu helpottaisi myös valvovan viranomaisen työtä, kun verkkoalustat huolehtisivat itse, että niiden kautta etäkauppaa käyvät yritykset hoitavat kohdemaan tuottajavastuuvelvoitteet.

 

62 §: Tuottajayhteisöön liittyminen

Kannatamme tuottajavastuullisille yrityksille asettavaa velvoitetta liittyä tuottajayhteisöön tai perustaa sellainen yhdessä muiden tuottajien kanssa. Tuottajavastuun hoitaminen yksin on käytännössä mahdotonta. Lisäksi tämä vähentää velvoitteensa hoitamatta jättävien yritysten määrää ja keventää valvovan viranomaisen työtaakkaa.

Kemianteollisuus ry haluaa painottaa, että tuottajavastuullisilla yrityksillä tulee jatkossakin olla oikeus perustaa tuottajayhteisöjä haluamallaan ja niiden tarpeisiin vastaavalla tavalla. Asiasta ei tule määrätä lailla.

 

JL 65§: Tuottajien ja tuottajayhteisöjen yhteisttyö

”Tuottajayhteisöjen on tarpeellisin yhteistoimin taattava tuottajille mahdollisuus hoitaa eri tuotteita koskevat velvoitteensa yhden toimijan kautta.”

Kemianteollisuus ry kannattaa ajatusta, sillä se helpottaa tuottajavastuullisten yritysten työtä. Käytännön toteutustavan tulee olla tuottajayhteisöjen harkittavissa.

117b§: Asianmukaisuuden osoittaminen siirrettäessä jätettä Euroopan talousalueen ulkopuolelle

117c§: Jätettä toiseen maahan siirtävän selvilläolo-, kirjanpito- ja tiedonantovelvollisuus

Pidämme ko. pykäliä sinänsä hyvinä, kunhan samalla huolehditaan siitä, ettei yritysten raportointi- ja selvitystaakka kasva erilaisten velvoitteiden ja käyttöönotettavien tietokantojen myötä. Jätteiden siirtoa ja hyödyntämistä koskee jo tälläkin hetkellä merkittävä määrä erilaista raportointia ja tietojen toimittamista viranomaisille.

 

VnA jätteistä

Yhdyskuntajätteen kierrätystavoitteet

On erittäin hyvä, että Suomi ei kiristä jo muutenkin erittäin tiukkoja jätedirektiivissä asetettuja yhdyskuntajätteen kierrätystavoitteita kansallisesti. Tavoitteiden saavuttaminen harvaan asutussa Suomessa on vaikeampaa ja aiheuttaa enemmän kustannuksia kuin monissa muissa EU-maissa.

Kierrätystavoitteiden ja jätelainsäädännön jatkokehitykseen liittyen haluamme kiinnittää huomiota siihen, että sitovia, materiaali- ja vastuutahokohtaisia tavoitteita on asetettu vain tuottajavastuullisille tahoille. Esimerkiksi biojätettä koskeva kierrätystavoite puuttuu kokonaan. Jatkossa kierrätystavoitteet tulisi esittää nykyistä selkeämmin vastuutahoittain ja materiaaleittain.

Yrityksille haastavan tilanteen johdosta haluamme kuitenkin nostaa harkittavaksi sen, että valtakunnallinenviiden huoneiston velvoiteraja pakkausjätteiden kiinteistöittäisessä keräyksessä tulisi koskemaan ensivaiheessa vain yli 10 000 asukkaan taajamia. Lausunnolla olevassa luonnoksessa esitetyt velvoiterajat tuovat pakkaustuottajille merkittävästi lisäkustannuksia, joita voitaisiin nykyisessä taloudellisessa tilanteessa porrastaa. Jätelakityöryhmässä vaiheittainen eteneminen sai vahvaa kannatusta. Vaiheittaisuutta voitaisiin perustella myös sillä, että pakkausjätteiden kierrätystavoitteet on saavutettu hyvin ja esimerkiksi muovipakkausjätteiden kierrätysaste on lisääntynyt viime vuosina vapaaehtoisin toimin merkittävästi.

Luonnoksen tekstissä jää epäselväksi, tuleeko myös yrityksistä erilliskerätty pakkausjäte toimittaa korvauksetta tuottajien järjestämään jätehuoltoon. Yrityspakkausten kierrätys toimii nykyisellään hyvin, joten sitä ei tulisi muuttaa. Tuottajien vastuun tulee alkaa terminaalista ja jätettä tuottavilla yrityksillä tulee olla mahdollisuus tuoda oikein lajiteltu pakkausjäte maksutta tuottajien terminaaliin tai myydä se suoraan tuottajayhteisön kanssa sopimuksen tehneelle kierrätysyritykselle. Kierrätysyritys toimittaa tiedot kierrätetyn jätteen laadusta

ja määrästä tuottajayhteisölle pakkaustilaston laatimista varten.

VnA pakkauksista ja pakkausjätteistä

Pakkausjätteen kierrätystavoitteet

Tuemme vahvasti luonnoksessa esitettyä linjausta, jonka mukaan pakkausjätteen kierrätystavoitteita ei kiristetä kansallisesti (pl. alumiini). Tämä on erityisen tärkeää nyt, kun kierrätysasteen laskentatapa muuttuu, eikä kukaan tarkasti tiedä, kuinka se vaikuttaa tavoitteiden saavutettavuuteen. Lisäksi on tärkeää ottaa huomioon, että harvaan asutussa Suomessa jo direktiivien mukaisten erittäin korkeiden kierrätystavoitteiden saavuttaminen on monen jakeen kohdalla vaikeaa ja aiheuttaa enemmän kustannuksia kuin monissa muissa EU-maissa. Tavoitteiden kansallinen kiristäminen heikentäisi tuottajavastuunsa hoitavien yritysten kilpailukykyä enemmän kuin on direktiivien puolesta välttämätöntä. Pidämme hyvänä, että pakkausjätteelle asetettuja kierrätystavoitteita selkeytetään poistamalla erilliset pantittomia ja pantillisia pakkauksia koskevat tavoitteet.

Asetusluonnoksessa esitetään, että, materiaalikohtaiset kierrätystavoitteet muutettaisiin tuottajia yhteisesti sitoviksi velvoitteiksi. On erittäin tärkeää, että samalla varmistetaan, että tuottajayhteisöt vastaavat kierrätystavoitteiden saavuttamisesta vain niihin liittyneiden tuottajien markkinoille saattamien pakkausjätteiden osalta. Mikäli materiaalikohtaiset kierrätystavoitteet olisivat kaikille tuottajille yhteisiä, joutuisivat tuottajayhteisöihin liittyneet ja siten vastuunsa hoitaneet yritykset kustannusvastuuseen myös niiden yritysten kierrätysvelvoitteesta, jotka jättävät velvoitteensa hoitamatta ja joita valvovat viranomaiset eivät saa mukaan järjestelmään. Tämä heikentäisi erityisesti suomalaisten yritysten kilpailukykyä verrattuna ulkomaisiin etäkauppaa harjoittaviin yrityksiin.

Kierrätystavoitteen saavuttamista tulee arvioida jätelakia valmistelleen työryhmän mietinnön mukaisesti seuraavasti:

• Tavoitteet koskevat yhteisesti kaikkia tiettyä pakkausmateriaalia markkinoille saattavia tuottajia ja juomapakkausten palautusjärjestelmiä.
• Juomapakkausten palautusjärjestelmät vastaavat juomapakkausasetuksessa säädettyjen kierrätystavoitteiden saavuttamisesta.
• Pantittomien pakkausten tuottajat huolehtivat pakkausjätteen kierrätystavoitteiden saavuttamisesta muilta osin.
• Tuottajayhteisön saavuttama kierrätysaste lasketaan jakamalla tuottajan tiettynä kalenterivuonna Suomessa kierrättämän pakkausjätteen paino niiden pakkausten painolla, jotka tuottaja on saattanut markkinoille Suomessa kyseisenä kalenterivuonna.

 

Pakkausjätteen erilliskeräysvelvollisuudet

Kannatamme esitettyä muutosta, jonka mukaan tuottajien vastuulla olevien kuluttajille tarkoitettujen vastaanottopaikkojen minimimäärää alennetaan kuitu-, lasi- ja metallipakkausten osalta 1 850:stä 1 000 pisteeseen. Muutos on toiminnan tehokkuuden kannalta välttämätön, koska kiinteistöittäistä erilliskeräystä lisätään huomattavasti jäteasetukseen tulevalla erilliskeräysvelvoitteella. Kiinteistöittäisen keräyksen laajentumisen myötä alueellisten vastaanottopaikkojen tarve vähenee.

 

VnA pakkausjätteistä, liite 2

Pakkausten ominaisuuksia koskevia perusvaatimuksia määritettäessä on tärkeää ottaa huomioon pakkauksen ja tuotteen muodostama kokonaisuus. Pelkän pakkauksen aiheuttamien ympäristövaikutusten minimointi johtaa yleensä ympäristön kannalta huonompaan lopputulokseen kuin tuotteen ja pakkauksen yhteenlaskettujen vaikutusten minimointi.

Lisätietoja

Pia Vilenius
Johtava asiantuntija, Bio- ja kiertotalous
pia.vilenius@kemianteollisuus.fi
Puh. 040 413 6340