Kemianteollisuus ry:n lausunto ehdotuksesta valtioneuvoston asetukseksi paristoista ja akuista

Kemianteollisuus ry kannattaa paristojen ja akkujen kierrätyksen lisäämistä ja niiden sisältämien aineiden talteenoton tukemista. Kierrätykseen ja materiaalien talteenottoon liittyvää laajaa lainsäädäntökehikkoa tulisi tarkastella kokonaisuutena, jotta yritysten toimintamahdollisuudet varmistetaan tulevaisuudessa.

Ehdotuksella korvattaisiin valtioneuvoston asetus 422/2008 akuista ja paristoista. Jotta säädös vastaisi uusittua jätelakia, samalla saatettaisiin voimaan EU-direktiivin vaatimukset akkujen ja paristojen kadmium- ja elohopeapitoisuuksien rajoituksista. 

Ehdotuksessa esitetään, että käytöstä poistetuista lyijyparistoista ja -akuista kierrätetään vähintään 65 painoprosenttia, nikkelikadmiumparistoista ja -akuista 75 % ja muista 50 %. Käytöstä poistettujen ajoneuvoparistojen ja -akkujen vastaanottoa varten Suomessa olisi vuoden 2015 alusta oltava vähintään 400 pysyvää vastaanottopaikkaa ja jokaisessa kunnassa vähintään yksi. Lisäksi toistetaan jo vuoden 2008 asetuksessa ollut velvoite tuottajalle järjestää käytöstä poistettujen kannettavien paristojen ja akkujen erilliskeräys siten, että niiden keräysaste on 2016 alusta vähintään 45 painoprosenttia.

Kemianteollisuus ry kannattaa paristojen ja akkujen kierrätyksen lisäämistä ja niiden sisältämien aineiden talteenoton tukemista jätteiden vähentämisen ja materiaalitehokkuuden tavoitteiden saavuttamiseksi.  Kierrätykseen ja materiaalien talteenottoon liittyvää laajaa lainsäädäntökehikkoa tulisikin tarkastella kokonaisuutena, jotta tämän nousevan alan yritysten toimintamahdollisuudet varmistetaan tulevaisuudessa. Nyt käytössä olevista hallintomenettelyistä osaa voisi joustavoittaa ympäristönsuojelun yleisten tavoitteiden saavuttamiseksi turvallisuuden korkeasta tasosta tinkimättä.  

Lausunnolla olevassa esityksessä edellytetään valmistajan ja markkinoille saattajan huolehtivan, että akut ja paristot suunnitellaan ja valmistetaan siten, että jatkuvasti parannetaan niiden koko elinkaaren aikaisia ominaisuuksia ympäristön kannalta. Velvoite on varsinkin akkujen ja paristojen markkinoille saattajille erittäin vaikea toteuttaa. Akut ja paristot ovat erilaisia ja erihintaisia, elinkaaren aikaisia vaikutuksia on vaikea verrata toisiinsa ja eri valmistajat painottavat tuotesuunnittelussa eri asioita. Jatkuvan parantamisen velvoite ei saisi johtaa siihen, että maahantuojan on luovuttava joidenkin paristo- tai akkutyyppien maahantuonnista, vaikka ne muuten olisivat vaatimusten mukaisia. 

Lausunnolla olevassa esityksessä edellytetään, että paristoissa ja akuissa on mahdollisimman vähän vaarallisia aineita ja että elohopea, kadmium, lyijy ja muut vaaralliset aineet on mahdollisuuksien mukaan korvattu haitattomammilla aineilla. Tämä kohta tulisi poistaa, koska elohopean, kadmiumin, lyijyn ja muiden vaarallisten aineiden kielloista ja rajoituksista säädetään jo 4 §:ssa tai siinä viitatuissa menettelyissä. Näitä voidaan tarvittaessa täydentää, mikäli paristoissa tai akuissa tunnistetaan haitallisen aineen korvaustarve ja -mahdollisuus unionin laajuisesti. EU:n periaatteeseen tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta ei sovi ”mahdollisimman vähän vaarallisia aineita” tai ”mahdollisuuksien mukaan korvattu haitattomammilla aineilla” -tyyppiset velvoitteet. Ne eivät ole tasapuolisia, koska toimeenpano riippuu valvontaviranomaisen tulkinnasta siitä, mikä on mahdollista.

Lausunnolla olevassa esityksessä käytöstä poistettujen paristojen ja akkujen käsittelyn järjestämisessä asetettaisiin etusijalle EMAS-järjestelmää soveltavat laitokset. Momentti tulee poistaa valtioneuvoston asetuksesta. EMAS-järjestelmä on vain yksi vapaaehtoinen ympäristöasioiden hallintajärjestelmä, eikä ole perusteltua asettaa sitä soveltavia yrityksiä etusijalle käytöstä poistettujen paristojen ja akkujen käsittelijää valittaessa.

Kierrätystehokkuutta koskevassa 11§:ssä edellytetään, että käytöstä poistetuista, muista kuin lyijy- tai nikkelikadmiumparistoista ja -akuista kierrätetään keskimäärin 50 painoprosenttia.Tähän ryhmään lukeutuvat mm. litium-primääriparistot, joissa on hyvin pieni määrä talteen otettavia metalleja tai muita materiaaleja. Näin ollen niiden hävittäminen polttamalla on käytännöllisin ja käytetyin ratkaisu. Ehdotamme 11 §:n kyseistä kohtaa täydennettäväksi siten, että litium-primääriparistoja ei otettaisi huomioon kierrätystehokkuutta laskettaessa.

Käytöstä poistettujen erilaisten Li-ion -merkittyjen akkujen ja paristojen sisältämien metallien (esim. litiumkobolttioksidi, litiumrautafosfaatti, NiMnCo jne ) merkitseminen näkyviin helpottaisi niiden lajittelua ja kierrätystä.  Vuoden 2007 jälkeen valmistajat ovat korvanneet koboltin muilla metalleilla tai yhdisteillä, ja Li-ion-merkinnällä varustettu akku voi sisältää eri metallijakaumia tai yhdisteitä, jotka vaikuttavat kierrätysprosessin valintaan. Merkinnän tarkentamisesta olisi hyvä laittaa suositus 15 §:ään ja pyrkiä saamaan samanlaiset yhtenäiset merkinnät EU-markkinoille saatettaviin paristoihin tulevaisuudessa.

Ystävällisin terveisin

Kemianteollisuus ry
Juha Pyötsiä
Johtaja