Koulutusjärjestelmää ei tehosteta leikkaamalla sokkona
Osaamisen korjausyhtälö syntyy panostamalla omaan koulutusjärjestelmäämme kokonaisuutena, varmistamalla laadukkaat jatkuvan oppimisen mahdollisuudet ja sujuvoittamalla ulkomaalaisten osaajien rekrytointia. Ei leikata koulutuksesta sokkona, eikä ainakaan hatarin perustein.
Valtiovarainministeriö (VM) väläytteli viime viikolla jälleen leikkauksia ammatilliseen koulutukseen. Edellisen kerran sama asia nousi otsikoihin maaliskuun alussa, kun VM:n niin kutsuttu leikkauslista ilmestyi. VM ehdotti muun muassa osan ammatillisista tutkinnoista muuttamista kaksivuotisiksi. Jo tuolloin totesimme Kemianteollisuuden blogitekstissä, etteivät ammatillisen koulutuksen säästötoimenpiteet edistäisi teollisuudelle merkittävää korkean tason ammatillista osaamista.
Suomalaisen osaamisen kilpailukykyinen taso on teollisuudelle elintärkeää. Yritykset ovat jo vuosia olleet huolissaan osaamistason laskusta, joka osaltaan vahvasti vaikuttaa yritysten kasvumahdollisuuksiin. Suomalaisella kemianteollisuudella on varsin kunnianhimoinen tavoite; se haluaa olla hiilineutraali vuoteen 2045 mennessä. Tähän tarvitsemme paitsi toimivaa lainsäädäntöä, myös uusia teknologiaratkaisuja, joiden kehittämiseen tarvitsemme insinöörejä, kemistejä ja fyysikoita. Kun teollisuuden prosessit kehittyvät pohjautuen entistä enemmän bio-, mineraali- ja kiertotalouteen sekä vetyyn, tarvitsemme entistä enemmän myös ammatillista huippuosaamista. Esimerkiksi akkuteollisuudessa on laskettu tarvittavan seuraavien viiden vuoden aikana noin 7 000 uutta osaajaa -heistä 70 % ammatillisella pohjakoulutuksella.
Valtionvarainministeriö ehdottaa nyt ammatillisen koulutuksen kaksivuotistamista karsimalla niin sanotut yleissivistävät aineet (matematiikka, englanti jne.) pois. Tässä on useampikin haaste: ammatillinen koulutus on jo nyt osaamisperusteista, eli sitä ei lasketa vuosissa. Jokaisen opiskelijan pohjatiedot ja -taidot arvioidaan opintojen alkaessa, ja jokainen opiskelija noudattaa henkilökohtaista opintosuunnitelmaa. Suoraan peruskoulusta tulleella opiskelijalla ja jo toista alaa opiskelleella aikuisella opinnot ja niihin kuluva aika ovat varsin erilaisia. Siinä missä nuori suorittaa kokonaisen tutkinnon, on jo teollisuudessa työskentelevän aikuisen kokonaisuus huomattavasti nopeampi. Tähän tähtäsi myös vuonna 2018 voimaan astunut ammatillisen koulutuksen reformi, jossa lisäksi osallistettiin työelämää aikaisempaa enemmän. Nyt suuren osan koulutuksesta olisi tarkoitus tapahtua työelämässä, mikä edistää työelämälle oleellisten asioiden oppimista nimenomaan tekemällä, työelämätaitojen kartuttamista varhaisessa vaiheessa jne.
Vielä tehokkaammin työelämään valmentaa oppisopimus, josta meilläkin kemianteollisuudessa on oma, nuorille suunnattu malli. Jäsenyritystemme viesti oppilaitoksille on, että yhteistyön oppilaitoksen ja työelämän välillä tulisi olla mahdollisimman tiivistä, mutta perusvalmiudet vaikkapa prosessinhoitajaksi on saatava oppilaitoksesta. Lisäksi toivotaan enemmän luonnontieteellis-matemaattista perustaa ja kieliopintoja – eli juuri sitä yleissivistävää opetusta. Perustellusti, sillä kemian prosessi pohjaa luonnontieteisiin, ja tulevaisuudessa samassa prosessissa on todennäköisesti pystyttävä työskentelemään myös englanniksi. Hiilineutraalisuustavoitteemme vaativat prosessin ymmärtämistä ja kykyä kehittää lisäksi omaa toimintaa. Jatkuvan oppimisen mahdollisuudet ja polku kehittyä vaikkapa prosessinhoitajasta insinööriksi ovat yrityksillemme todella merkityksellisiä. Mikäli tutkintoa kavennetaan ja yleissivistävät opinnot poistetaan, sulkeutuisi myös jatkuvan oppimisen polku.
Mitä sitten pitäisi tehdä, kun tehostamiselle selkeästi on tarvetta? Ainakin on varmistettava, että tutkintojen sisällöt vastaavat yritysten tarpeita. Tähän tarvitaan jatkuvaa dialogia yritysten ja oppilaitosten välille ja selkeä mekanismi joustavoittaa tutkintoja yritysten tarpeiden mukaisiksi, ei niinkään nykymallin kalliita ja raskaita ennakointikokonaisuuksia. Lisäksi on panostettava lähiopetuksen määrään ja oppimisen tukeen, niin opinto-ohjauksen kuin muun oppimisen tuen muodossa. Näin jokaiselle opiskelijalle taataan mahdollisimman tehokas polku työllistyä.
Koulutuspoliittisesti olisi järkevää tarkastella koko koulutuspolkua kerralla. Vasta vähän aikaa sitten oltiin valmiita oppivelvollisuuden laajennukseen, jonka tarkoitus oli puuttua osaamisvajeeseen koulutuspolun keskellä. Jo silloin viestimme oli vahva: ei korjata sokkona yhtä osaa järjestelmästä ilman että tarkastellaan kokonaisuutta. Saman viestin puolesta puhumme edelleen: osaamisen korjausyhtälö syntyy panostamalla omaan koulutusjärjestelmäämme kokonaisuutena, varmistamalla laadukkaat jatkuvan oppimisen mahdollisuudet ja sujuvoittamalla ulkomaalaisten osaajien rekrytointia.
Katsotaan siis kokonaisuutta, ei leikata sokkona, eikä ainakaan hatarin perustein. Taataan sen sijaan jokaiselle mahdollisuus olla paras mahdollinen osaaja.
