Lausunto: SYKEn ehdotus kansallisiksi vesiympäristölle vaarallisiksi aineiksi

Lausunto annettu 14.12.2022.

Tausta

Asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) kattaa nykyisellään 45 EU:n prioriteettiainetta, 8 muuta haitallista ainetta sekä 15 kansallisesti valittua haitallista ainetta. Kansallisesti haitallisista aineista säädetään asetuksen liitteessä 1D. Asetuksen tarkoituksena on suojella pintavesiä ja parantaa niiden laatua ehkäisemällä vaarallisista ja haitallisista aineista aiheutuvaa pilaantumista ja sen vaaraa. Asetus tuli ensimmäisen kerran voimaan joulukuussa 2006 ja siinä asetettiin ainekohtaisia päästökieltoja, päästöraja-arvoja sekä ympäristönlaatunormeja. Asetusta on päivitetty ensimmäisen kerran vuonna 2010 ns. ympäristönlaatunormidirektiivin (2008/105/EY) toimeenpanemiseksi ja vuonna 2015 vesipuitedirektiivin (2013/39/EU) toimeenpanemiseksi.

Asetuksen 1022/2006 pykälän 12 mukaan Suomen ympäristökeskus laatii vähintään kuuden vuoden välein suunnitelman kansallisessa menettelyssä valittujen aineiden luetteloiden päivittämiseksi. Suunnitelmassa voidaan ehdottaa aineita poistettavaksi ja lisättäväksi. Suunnitelmassa tulee lisäksi esittää tarpeelliset ympäristönlaatunormit sekä päästöjen ja huuhtoumien rajoittamistoimet. Ehdotusten tulee perustua riskinarviointiin aineiden haitallisuudesta pintavedelle ja pintaveden välityksellä ihmisille sekä seurantatietoon. Suomen ympäristökeskuksen on laatiessaan suunnitelmaa varattava suunnitelman kannalta keskeisille viranomaisille ja niille tahoille, joiden etua tai oikeutta suunnitelma koskee, tilaisuus tulla kuulluiksi. Tämä julkaisu sisältää Suomen ympäristökeskuksen ehdotuksen ja sen tausta-aineiston valtioneuvoston asetuksen 1022/2006 mukaiseksi suunnitelmaksi. Luvussa 9 on tiivistelmä ehdotuksista. 
Suunnitelma on aikaisemmin tehty vuosina 2009 (SYKE 2009) ja 2014 (SYKE 2014), mutta vuoden 2006 jälkeen kansallisten aineiden listaa ei ole tarkistettu.

 

Kommentti lukuun 5

Poistettavien aineiden osalta Kemianteollisuus näkee ehdotuksen hyvänä ja tarkoituksenmukaisena. Uudet kandidaatit kansallisiksi haitallisiksi aineiksi ja niille asetetut ympäristönlaatunormit sitä vastoin herättävät keskustelua.

Kemianteollisuus näkee haasteellisena, että juuri kun EU julkaisi Zero Pollution -paketin, ja teollisuuspäästödirektiivin uusi ehdotus on auki, SYKE esittää päällekkäisiä rajoituksia ja lisäraportointia yrityksille, joille muutenkin näköala tulevaisuuteen on auki olevien ehdotusten myötä sumuista.

Katsomme, että vaikka kansalliset ainelistat onkin asetettu vesipuitedirektiivissä säädettäväksi työkaluksi, ajankohta on hankala ja haasteellinen EU:n uuden ja päivityksessä olevien ehdotusten takia. Kansallisissakin ainelistoissa on hyvä pitää fokus tarkoituksenmukaisuudessa. Monelle prosessille on teollisuuspäästödirektiivin myötä oma BAT-prosessinsa, jossa etsitään asiantuntijatyönä eri prosesseille relevantit päästöt ja säädetään niiden raja-arvosta, kuten nyt ajankohtaisena LVIC-BAT:n päivitys. Tämä prosessille ominainen lähestymistapa on mielestämme hyvä pitää jatkossakin ensisijaisena määrittämismuotona.

Esimerkkinä ympäristölaatunormista jonka tarkoituksenmukaisuutta tässä esityksessä sopii haastaa on PFAS:it. Lainaus SYKE:n selvityksestä: ” Per- ja polyfluoratut alkyyliyhdisteet (PFAS) on aineryhmä, joka koostuu yli 4 700 rakenteeltaan ja ominaisuuksiltaan vaihtelevasta kemikaalista. 1990-luvun loppupuolella selvisi, että PFAS-yhdisteitä on maailmanlaajuisesti levinnyt ympäristöön ja kertynyt eliöihin. PFAS-yhdisteet ovat ympäristössä hyvin pysyviä ja niitä löydetään käytännössä kaikkialta ympäristöstä, ihmisistä ja eläimistä, myös kaukana päästölähteistä. Osa niistä kertyy kudoksiin ja rikastuu ravintoketjussa, ja ne voivat aiheuttaa haittaa ihmisten terveydelle ja eläimille.”

Kuten SYKEn selvityksestä saamme lukea, että mikäli PFAS alaraja asetettaisiin laskennallisen minimin suhteen, Suomessa ei käytännössä saavutettaisi asetettuja rajoja missään. Toisaalta tiedetään, että PFAS:eja on kertynyt ympäri maailman jo pitkään, mutta tarkkoja mittauksia tai määrityksiä ei tähän mennessä ole juurikaan tehty. Kun luodaan uusia ympäristölaatunormeja, on syytä kysyä, mitä tällä uudella normilla tavoitellaan? PFAS24 herättää paljon kysymysmerkkejä. Onko tarkoituksenmukaista asettaa sellainen raja, jota ei voida saavuttaa, ja siten vesien hyvän tilan saavuttaminenkin on mahdotonta?

 

Kommentit lukuun 7.2.

Millä painotuksella pitäisi uusimpia mittaustuloksia ottaa huomioon pintavesien luokittelussa.
Esim. viimeiset 3 vuotta, kun VH-kauden pituus on 6 vuotta? Vai ei painotusta ollenkaan? 

• Erityisesti tämä asia koskee enimmäispitoisuuden laatunormin (MAC-EQS) ylityksiä.

 

• Näkemyksemme mukaan 6 vuotta on aivan liian pitkä aika. Jos päästöissä/vesistöissä huomataan muutoksia, yrityksissä tehdään korjaavia toimenpiteitä. Liian pitkä tarkasteluaika voi johtaa siihen, että vanhentunutta tietoa jää roikkumaan. Tosin muutokset toiminnassa näkyvät nopeammin päästöissä ja hitaammin vesistöissä, mutta silti esimerkiksi 3 vuotta voisi olla sopivampi aika.

 

Kommentit muihin asioihin suunnitelmassa

• SYKE:n ehdotuksesta on vaikea ymmärtää, mikä koskee yksinomaan sisävesiä, mikä rannikon pintavesiä ja mikä merivettä (siis merialuetta), ja miten jokisuisto eroaa rannikosta. Määrittelyjä olisi syytä tarkentaa ja selkeyttää.