Materiaalitehokkuuden ytimessä on kemia

Luonnonvarojen kulutus on hurjassa kasvussa. Arvioiden mukaan tuplaamme luonnonvarojen käytön vuoteen 2030 mennessä vuoden 2000 tasosta. Niukkuus tekee materiaaleista ja luonnonvaroista entistäkin arvokkaita eli kalliimpia. Kemialla on ratkaisijan rooli etsittäessä keinoja materiaalitehokkuuteen.

Työ- ja elinkeinoministeriön ja ympäristöministeriön pitkään valmistelema ehdotus kansalliseksi materiaalitehokkuusohjelmaksi on valmistunut. Se esitellään lanseeraustilaisuudessa 7.3.2014.  Ehdotuksen ohjelmaksi voi ladata tästä. 

Esityksen nimi Kestävää kasvua materiaalitehokkuudella tiivistää, mistä ohjelmassa on kyse. Siinä pyritään yhdistämään talouskasvu luonnonvarojen viisaaseen käyttöön ympäristön kannalta kestävillä tavoilla.

Materiaalitehokkuus on luonnonvarojen säästeliästä käyttöä toimijan tasolla, tehokasta sivuvirtojen hallintaa, jätteen määrän vähentämistä ja materiaalin kierrätystä elinkaaren eri vaiheissa. Kemianteollisuudessa materiaalitehokkuus ei ole erillinen projekti, vaan osa kokonaisvaltaista ja jokapäiväistä Responsible Care –työtä.

Materiaalitehokkuuskatselmuksista kannustavia työkaluja 

Kemianteollisuudessa haluamme kuitenkin olla jatkuvasti parempia. Ala on tehnyt pitkään tuloksellista yhteistyötä Motiva Oy:n kanssa energiatehokkuuden edistämiseksi. Kemianteollisuus on myös ensimmäinen toimiala, joka on lähtenyt kehittämään yritysten työkaluksi toimialakohtaista mallia materiaalitehokkuuden tarkasteluun. Onkin hienoa, että materiaalitehokkuuskatselmukset on nostettu ohjelmassa käytännön työkaluiksi, joiden käyttöön luodaan kannustimia.

Sen lisäksi, että  kemianteollisuus hioo omia tuotannollisia prosesseja entistä resurssitehokkaammiksi, nyt lanseerattava ohjelma sisältää mahdollisuuden uuden liiketoiminnan kehittämiselle. Ohjelma nostaa keskiöön sivuvirtojen hyödyntämisen ja tunnustaa tarpeen lupalainsäädännön kehittämisessä. Hyvä näin, sillä täällä piilevät suurimmat uuden liiketoiminnan esteet.

Kaikki tehot irti kemiasta 

Kemianteollisuudelle on pitkät perinteet sivuvirtojen hyödyntämisessä, mutta lainsäädäntö laahaa kehityksen jäljessä. Jo nyt on tarjolla ratkaisuja esimerkiksi ravinteiden kierrätykseen, materiaalien ja aineiden kierrätykseen ja korkean lisäarvon jatkojalostukseen. Lainsääsäädännön ja lupabyrokratian sudenkuoppien täyttämisellä voidaan saada näistä kemian innovaatioista kaikki tehot irti.

Suomella on kaikki mahdollisuudet nousta materiaalitehokkuudessa koko maailman veturiksi. Pelkät luonnonvarat eivät kuitenkaan riitä. Niitä on hyödynnettävä viisaasti, nykyaikaisilla teknologioilla, sivuvirrat hyödyntäen, koko elinkaari huomioiden. Miten? Kemialla.