Matleena Inget: Lääketeollisuuden ja kesätyön merkityksellisyys vei mennessään
Kestävä kehitys, kauppatieteet, kemianteollisuus, vastuullisuus ja lääkeyhtiö. Mikä edellä mainittuja sanoja yhdistää? No minä ja kesätyöni tietenkin!
Olen Matleena Inget ja työskentelen tämän kesän lääkeyhtiö Orionilla Corporate Responsibility Traineena. Valmistuin kauppatieteiden kandidaatiksi Tampereen yliopistosta helmikuussa. Syksyllä jatkan opintojani vastuullisen liiketoiminnan ja kestävän kehityksen parissa Aalto-yliopiston Creative Sustainability –maisteriohjemassa.
Tulevaisuudessa haluan käyttää työpanokseni paremman tulevaisuuden luomiseen. Siksi opiskelen vastuullista liiketoimintaa ja siksi hakeuduin kesätöihin Orionin vastuullisuustiimiin. Kesän aikana olen päässyt edistämään pörssiyhtiön vastuullisuutta monenlaisten projektien kautta. Olen muun muassa työstänyt koulutusta Orionin työntekijöille, tehnyt vastuullisuusraportointia ja koordinoinut yhdessä viestinnän traineen kanssa Orionin sisäisiä aktiviteetteja #MEIDÄNMERI-kampanjan tiimoilta.
Orionin vastuullisuustyö keskittyy erityisesti neljään teemaan, jotka ovat potilasturvallisuus ja lääkkeiden saatavuus, tuotanto ympäristövastuullisella tavalla, huolenpito orionilaisista sekä liiketoiminnan eettisyys ja läpinäkyvyys. Olen päässyt paiskimaan hommia näiden kaikkien teemojen parissa ja se jos joku on ollut antoisaa. Hyvinkin erilaisten vastuullisuusaiheiden parissa työskentely on selkeyttänyt myös omia urasuunnitelmiani ja sitä, millaisiin vastuullisuusaiheisiin haluan erikoistua. Ylipäätään oppimiskäyräni on ollut jyrkästi nousujohteinen, sillä vaikkapa potilasturvallisuus oli vielä toukokuun alussa aihealueena minulle lähes tuntematon.
Tehtävän ja toimialan lisäksi Orionin oma Faasi1-traineeohjelma houkutteli hakemaan juuri tätä kesätyöpaikkaa. Vaikka poikkeustilasta johtuen traineeohjelman tapaamiset ja aktiviteetit on järjestetty etänä, on muista kesäharjoittelijoista tullut tärkeä osa työpäiviä. Samalla on tullut todistetuksi se, että työyhteisöön voi integroitua myös kotitoimistolta käsin – ainakin jos yhtälöön kuuluu aktiivisia työkavereita ja viikottaisia virtuaalikahveja.
Parasta kesässä on kuitenkin ollut se, että koneen avaaminen helteen lämmittämässä pikkuyksiössäni ei ole kertaakaan tuntunut turhauttavalta. Ja ei. Se ei johdu siitä, että kaikki tekemäni työtehtävät olisivat olleet pelkkää itsensä toteuttamista: hieman tylsiä rutiinihommia kun löytyy varmasti jokaisen työpöydältä. Kyse on ennen kaikkea siitä, että tietää paiskivansa merkityksellisiä hommia toimialalla, jota tarvitaan.