Mikko Mäntylä: Nesteen Educycle-peli Heurekassa
Olisi hauska tietää, mitä ihmiset tulevat intuitiivisesti ajatelleeksi, kun puhutaan työstä. Näkevätkö he edessään toimistotyöntekijän läppärinsä edessä, myyjän kassan takana, vai kenties insinöörin rakennustyömaalla? Varmaa on kuitenkin se, että harva näkee teekkarin pelaamassa oppimispeliä lasten kanssa. Minun työtäni tämä kuitenkin tulee olemaan elokuuhun saakka. Kolme kuukautta saan leikkiä, tutkia, opettaa ja oppia yhdessä koululaisten kanssa.
Työni on esitellä Nesteen kehittämää EduCycle-oppimispeliä tiedekeskus Heurekan vierailijoille. Pelissä rakennetaan pelilaudalle yhteiskuntaa, joka herää henkiin kolmiulotteisena iPadin näytöllä. Maailma reagoi reaaliajassa tehtyjen valintojen päästövaikutuksiin ja opettaa lapsille, kuinka heidän elämäntapansa vaikuttavat ilmastoon. Jos päästötasot nousevat pelissä korkeiksi, piirtyy näytölle Aasian suurkaupunkejakin synkempi, savusumun täyttämä maailma. Hyvin pelaamalla taas voi säilyttää pelin alussa avautuvan idyllisen nummimaiseman.
Hakeutuessani aikanaan insinööriopintoihin ensin Cambridgen yliopistoon Englantiin ja sittemmin kotimaiseen Aalto-yliopistoon, en osannut kuvitella itseäni tällaisessa kesätyössä Nesteellä ja Heurekassa. Tässä kesätyössä yhdistyvät parhaat puolet monilta elämäni osa-alueilta; lukiossa tukiopettajana havaitsemani opettamisen riemu, alppihiihtoa valmentaessa huomaamani lasten kanssa toimimisen ilo ja tiede, joka on aina innostanut minua. Aamulla herätessäni odotan jo pääseväni Heurekaan ja iltapäivällä töistä lähtiessä olo on suorastaan virkistynyt.
Mikä parasta on jokainen työpäiväni aikana kohdalle osuva kohtaaminen yllätyksiä täynnä. Iloa tuo tyttö, jonka kanssa pelaamme pelin läpi täydellisestä kielimuurista huolimatta tai ryhmä aikuisia, jotka innostuvat lapsenomaiseen tutkimisen riemuun EduCyclen ääressä. Eräänä päivänä sain keskustella Rovion perustajajäsen Peter Vesterbackan kanssa. Saan päivittäin nähdä ja kokea syttyviä silmiä, naurua, pohdiskelevia keskusteluja, kiperiä kysymyksiä, onnistumisen ylpeyttä ja välillä epäonnistumisen tuskaa tai olankohautuksia. Varmaa on kuitenkin, että kahta samanlaista kohtaamista ei tule.
Heurekaan saapuessaan kävijät kohtaavat ensimmäisenä tekstin “leikki on tutkimisen korkein muoto”. Sen paremmin en osaa kiteyttää, mikä työssäni on niin hauskaa.
