Minna Etu-Seppälä: Kilpailukykysopimus ei ole mikään yksittäinen temppu, vaan uusi tapa ajatella
Tänään ilmestyneen ETLAn raportin Työaika, työllisyys ja kilpailukyky mukaan työajan pidennyksen merkitys kiky-sopimuksen arvioiduista työllisyysvaikutuksista on vuoteen 2022 mennessä jopa 40 prosenttia. Kiky-työajan pidennys yhdistettynä maltillisiin työmarkkinaratkaisuihin on merkittävä palikka siinä, että maan hallituksen asettamaan 75 prosentin työllisyystavoitteeseen päästäisiin.
Kilpailukykysopimuksen taustalla oli Suomen talouden rakenteelliset ongelmat. Meidän taloutemme ei toipunut finanssikriisistä kuten Ruotsin ja Saksan, jotka ovat paitsi samankaltaisia taloudeltaan kuin Suomi, mutta myös tärkeimpiä kilpailijamaita ja vientimaita. Heräsimme todellisuuteen, että palkat olivat karanneet liian korkeiksi suhteessa työn tuottavuuteen, pääosin talouskriisiin osuneiden isojen korotusten vuoksi. Vienti, josta hyvinvointivaltiomme on riippuvainen, ei vetänyt. Suomi menetti jatkuvasti vientiosuuksia kilpailijamaille. Suomeen sijoittavien yritysten tai Euroopan komission usko siihen, että me suomalaiset osaamme hoitaa asioitamme, kärsi uskottavuudesta.
Tämän päiväisen Etlan selvityksen ja vientialojen kiky-työajan pidennyksen vaikutuksia selvitelleiden yrityshaastattelujen (Alanko: Kilpailukykysopimuksen työaikaratkaisun vaikutukset vientialojen yrityksissä) valossa on selvää, että työajan pidentäminen lähemmäksi kilpailijamaidemme työaikaa ansiotasoa muuttamatta paransi kilpailukykyämme. Mutta yhtä kiistatonta on, että paitsi työajassa niin yksikkötyökustannuksissa on edelleen parantamisen varaa. Kokoaikaisten tehdyt viikkotyötunnit ovat Euroopan toiseksi lyhyimmät. Ruotsissa tehdään noin puoli tuntia ja Saksassa hieman yli 2 tuntia pidempää työviikkoa. Suomen yksikkötyökustannukset ovat Etlan selvityksen mukaan tätä nykyä ”kohtalaisella” tasolla, vaikka vieläkään ei ole saavutettu 2000-luvun alun tasoa.
Kemianteollisuudessa paikallisesti sopien työpaikoilla
Kemianteollisuudessa työajan lisäyksen toteuttamistapa annettiin ratkaistavaksi paikallisesti sopien työpaikoilla. Vuonna 2016 tekemämme kyselyn mukaan suurin osa työntekijäryhmässä toteutti työajan lisäämisen käyttämällä siihen työajan lyhennyspäiviä eli pekkasia. Tuoreesta Kemianteollisuuden, Teknologiateollisuuden ja Metsäteollisuuden yritysten haastatteluista selviää, että edelleen käytetyin tapa työntekijöiden työajan lisäämiseen on työajan lyhennysvapaiden käyttäminen. Toimihenkilöillä ja ylemmillä toimihenkilöillä pidennettiin säännöllistä työaikaa useimmiten liukuvan työajan puitteissa. Tämän perusteella on voitu esimerkiksi johtamiseen, henkilöstön kehittämiseen ja myytävään työpanokseen lisätä aikaa.
Tuoreista yrityshaastatteluista selviää myös, että yli puolet kyselyyn vastanneista yrityksistä ilmoittivat työajan pidennyksen vaikutuksen tuotannon järjestelyihin olleen positiivinen. Kemianteollisuuden osalta kaikki vastanneet yritykset olivat tätä mieltä. Tuotannon järjestelyjä helpottavina tekijöinä haastatteluissa mainittiin mm. ylityötarpeen väheneminen, helatorstain käyttö työpäivänä (tuotantoa ei tarvitse keskeyttää), joustavat lisätyöajat projektitoimituksissa ja lisäresurssit tuotannon pullonkauloihin ja tuotantoseisokkien aikaan, tuurausten järjestelyjen helpottuminen sekä yhteisen koulutuksen järjestämisen mahdollisuus normaalityöaikojen ulkopuolella. Noin puolet haastatelluista yrityksistä kertoivatkin työajan pidentämistä hyödynnetyn myös henkilöstön osaamisen kehittämiseen.
Kilpailukykysopimus ei ole mikään yksittäinen temppu, vaan uusi tapa ajatella. Tuottavuudesta pitää huolehtia jatkuvasti, verrata yksikkötyökustannusten kehittymistä kilpailijamaihin ja jatkaa eron kuromista umpeen. Olennaista on myös kyky ja mahdollisuus reagoida nopeasti niin suhdanteiden kuin yritysten erilaisiin toimintaympäristön muutoksiin työmarkkinaratkaisuilla ja paikallisesti.
Olemme vielä takamatkalla työajan merkityksen ymmärtämisessä kilpailukykyä lisäävänä tekijänä. Kaksi vuotta sitten työehtosopimuksiin tehty työajan lisääminen on edelleen tarpeellinen, samansuuntaisia toimia tarvitaan myös jatkossa kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamiseksi sekä hyvinvointivaltiomme ylläpitämiseksi.
Seuraa Minnaa @etusemi Twitterissä.
Minna Etu-Seppälä
Seuraa Twitterissä @etusemi
