Nestori Lautanala: Kesäkatalyytin blogi #3 – LUMA-osaamisen todellisia uhkia ovat negatiiviset asenteet
Helsingin Sanomissa julkaistiin eilen 30.5. Kemianteollisuuden osaamis- ja vetovoimavaliokunnan puheenjohtajan Hannele Jakosuo-Janssonin ja Metsäteollisuus ry:n koulutuksen ja osaamisen valiokunnan puheenjohtajan Anneli Karhulan mielipidekirjoitus Luonnontieteiden osaajista on pulaa. Luonnontieteiden osaamisen kehittämisessä on monia haasteita, jotka heijastuvat vientiteollisuuden aloihin vahvasti.
Mielipidekirjoituksessaan Jakosuo-Jansson ja Karhula tuovat esiin, että vientiteollisuudessa on tällä hetkellä haasteita rekrytoinneissa, jotka johtuvat osittain liian vähäisistä panostuksista LUMA-aineisiin. Mielestäni merkittävin este LUMA-osaamisen kehittämiselle ovat yleiset suomalaisissa vallitsevat asenteet koulutusta ja osaamisen kehittämistä kohtaan.
Nuorten asenne luonnontieteiden opiskelua kohtaan ei ole tällä hetkellä tarpeeksi hyvä. Sijaistin viime syksynä helsinkiläisellä yläasteella paljon luonnontieteitä, kuten matematiikkaa ja kemiaa. Monille oli jo ennen yläasteelle tuloa ehtinyt kehittyä negatiivisia asenteita näitä LUMA-aineita kohtaan.
Erityisesti tytöillä positiivisten asenteiden ja oppimiskokemusten luomiseksi on tehtävä paljon työtä. Jotkut tytöt, jotka minun silmiini vaikuttivat todella taitavilta matematiikassa, eivät ymmärtäneet omaa osaamistaan ja pitivät itseään huonoina tässä aineessa. Positiiviseen suuntaan menevä muutos asenteissa luonnontieteitä ja matematiikkaa kohtaan tapahtuu huomattavasti helpommin aikaisemmassa vaiheessa opintoja, kun negatiivisia asenteita ei ole vielä ehtinyt muodostua.
Myös opettajien ja koulutuksen arvostus sekä asema Suomessa voivat tulevaisuudessa muodostua haasteeksi LUMA-osaamisen kehittämisessä. Opettajakoulutuksen hakijamäärät ovat viime aikoina laskeneet merkittävästi. Vuodesta 2013 hakijamäärät ovat lähes puolittuneet nykyhetkeen mennessä. Tämä ei sinänsä välttämättä ole ongelma, mutta julkisessa keskustelussa vallitsevat asenteet osaamista kohtaan ovat merkittävä uhka suomalaiselle osaamiselle. Suomessa muistellaan autuudella aikaisempaa Pisa-menestystä, mutta huoli tulevasta on jäänyt taka-alalle eikä jatkuvaa kehitystä ole tapahtunut tarpeeksi. Muualla ja erityisesti Aasiassa koulutuksessa on menty eteenpäin valtavia harppauksia, ja Suomea on otettu kiinni ja ehkä meistä on menty jo ohi.
Koulutuksesta on keskustelu myös hallitusneuvotteluissa ja näyttäisi siltä, että oppivelvollisuutta tullaan pidentämään. Tämä ei ole ratkaisu LUMA-osaamisen kehittämiseen, vaan päinvastoin – se pakottaa epämotivoituneet opiskelijat keskittymään koulunkäyntiin, vaikka se ei heille olisikaan paras vaihtoehto. Myös emeritus professori Jouni Välijärvi on todennut tilanteen olevan varsin ongelmallinen: ”Kolme vuotta lisää koulussa istumista ei kohenna niiden nuorten tilannetta, joiden kyky kiinnittyä jatko-opintoihin on heikko.” Tästä syystä Suomen koulutusinstituution on paneuduttava ongelmien lähteeseen jo aikaisemmassa vaiheessa koulutuspolkuja.
