Petra Peltonen: Opiskelu Italiassa
Aika rientää ja vaihtoaikani on puolivälissä. Kurssit olevat loppusuoralla ja kokeitakin pitänee miettiä pian.
Alkuhuuman jälkeen vaihtareiden bileet, paikkoihin tutustuminen sekä matkustelu ovat jääneet vähemmälle ja arki on koittanut täälläkin. Tällä kertaa ajattelin kertoa teille, millaista on opiskella Italiassa.
Opiskelu täällä eroaa monella tapaa opiskelusta Suomessa. Ensimmäinen ero on kurssien pituudessa. Kun Suomessa opiskellaan yleensä kahdessa jaksossa per lukukausi, täällä Italiassa samat kurssit kestävät koko lukukauden. Tämä vaikuttaa myös opiskelutyylin, sillä kurssin aikana on suositeltavaa opiskella asioita vähitellen, sillä veikkaan, ettei koko koealuetta pysty oppimaan aloittamalla lukemisen viikkoa ennen koetta.
Kurssien sisältö maisterivaiheessa insinööripuolella on todella teoreettista ja käytännön harjoituksia on vähän. Professorit olettavat, että kaikki käytännön taito, esim. laskeminen on opittu jo kandivaiheessa. He vain antavat uusia kaavoja oppilaille käyttöön ja olettavat, että oppilaat osaavat laskea niillä, mikä on tuottanut harmaita hiuksia minulle. Muutamalla kurssilla olemme vierailleet laboratorioissa katsomassa, miten joitakin mittauksia tehdään muttemme ole itse saaneet tehdä mitään, koska laitteet ovat kalliita. Tämä on ollut minulle hieman outoa, sillä laitteet ovat yleensä olleet samoja, joita olen käyttänyt yliopistolla Jyväskylässä. Tosin, suurimmalle osalle kurssikavereistani vierailut ovat olleet ensimmäisiä laboratoriossa, joten käyttökielto on ymmärrettävää.
Luennot ovat myös erilaisia. Osa selittynee sillä, että yliopiston rakennukset ovat todella vanhoja. Luokkahuoneissa ei ole tietokoneita ja professorit kuljettavatkin omia läppäreitään luennoille, joskus jopa videotykkikin on haettava muualta. Ehkä osin siksi täällä suositaan perinteisesti liitu-/valkotaululle kirjoittamista. Yhdellä kurssillani professori tulee luennoille aina ilman muistiinpanoja ja alkaa nopealla tahdilla kirjoittaa kaavoja taululle ulkomuistista. Näillä luennoilla yritän vain mahdollisimman nopeasti kopioida kaiken ennen kuin hän kerkeää pyyhkimään ne pois uusien tieltä. Nopean kirjoitustahdin takia, moni nauhoittaakin luennot ja he kuuntelevat professorin puheen jälkikäteen täydentäen muistiinpanonsa.
Vaikkakin professoreja ei saa sinutella, ilmapiiri yliopistolla on italialaiseen tapaan todella rento ja asiat hoidetaan omalla painollaan. Täällä on normaalia, että professorit saattavat tulla luennoille myöhässä tai sitten, kun saavut paikalle, löydätkin luokkahuoneen ovesta lapun, jossa kerrotaan, että luento onkin peruttu. Muutaman kerran tämän kokeneena ikävöin suomalaista tapaa organisoida asioita ja sitä, että kaiken pystyy hoitamaan sähköpostilla.
Mikäli kaipaat valoa sinne talviseen pimeyteen, tällä viikolla kannattaa ottaa seurantaan Nuori_kemia snappi ja nähdä miltä ”tavallinen” vaihtari viikko näyttää.
