Petra Peltonen: Vaihtokuulumisia
Viimeisiä viedään ja vaihtoni on pian ohitse. Tänään jäljellä on 18 päivää Roomassa ja ihmettelen minne viimeiset 5 kuukautta ovat kadonneet. Fiilikset ovat ristiriitaiset, sillä olen ehtinyt kotiutua tänne hyvin ja kaupunki ei enää tunnu niin suurelta (luovuin kartasta ja Google Mapsista jo aikaa sitten), joten voisihan tänne vielä hetkeksi jäädä. Toisaalta kaipaan jo takaisin Suomeen, lunta ja sitä miten vuodenajat muuttavat ympäristöä.
Minulla on vielä kaksi tenttiä jäljellä ennen kuin saan huokaista helpotuksesta ja päättää tämän luku-urakan. Tentteihin lukeminen ja valmistautuminen veivät enemmän aikaa mitä oletin. Ensimmäisessä suullisessa tentissä hermoilin todella paljon ja tajusin, että valmistautuessa tenttiin kannattaa myös itsenäisesti harjoitella vastaamista suullisesti. Suomessa olen tottunut lukemaan tenttikysymykset rauhassa ja miettimään vastauksia ennen kuin alan kirjoittaa. Täällä kun istuin professoria vastapäätä ja hän kysyy: ”Kerro minulle dielektrisestä spektroskopiasta”, niin oletus on, että alan aika pian kertoa mitä tiedän asiasta ilman suurempia vastauksen mietintä- ja suunnittelutaukoja. Tenttien kesto onkin täällä keskimäärin noin 20 minuuttia.
Koska joulun jälkeen minulle ei ole ollut luentoja, aloitin laboratoriotyöskentelyn kemian laitoksella orgaanisen kemian tutkimusryhmässä. Laboratoriossa olo on ollut todella mielenkiintoista ja vahvistanut vain mielipidettäni siitä, että olen valinnut oikean alan. Teen yhteistyötä gradun tekijän kanssa ja yritämme syntetisoida professorin tarvitsemaa molekyyliä. Osaa synteeseistä yritetään toteuttaa ensimmäistä kertaa, joten hommassa on ollut myös haastetta. Pylväskromatografia, NMR-näytteiden valmistus ja TLC:n teko ovat tulleetkin hyvin tutuiksi.
Laboratoriossa tunsin myös elämäni ensimmäisen maanjäristyksen tammikuussa. Astioiden nesteiden pinnat alkoivat heilua samoin myös tietokoneen näyttö. Järistysaalloista viimeisimmän aikana olin juuri vaa’alla punnitsemassa reagensseja ja yhtäkkiä vaa’an näyttämät numerot alkoivat juosta aivan miten sattuu (samalla tuli oppitunti siitä, kuinka tärkeää on, että vaa’at ovat tukevalla alustalla). Vaikka Rooma on yleensä kaukana järistyskeskuksista ja siten myös suhteellisen turvassa vahingoilta, tuntui uskomattomalta, kun seuraavana päivänä minulle näytettiin maanjäristyksen aiheuttamia pienehköjä pintahalkeamia kemian laitoksen seinissä ja katossa ihan laboratoriomme lähettyvillä.
