Rasmus Pinomaa: EU:n ilmastokunnianhimo kasvaa – prosenttileikin sijasta korostettava keinoja, joilla saavutetaan investointeihin kannustava toimintaympäristö
Tänään Euroopan komissio julkisti uuden päästövähennystavoitteensa vuodelle 2030. Tämä on luonnollinen osa EU:n kunnianhimoa olla maailman ensimmäinen hiilineutraali maanosa ja vastaa myös Pariisin ilmastosopimuksen viitoittamaan päästövähennyspolkuun, jossa maapallon lämpeneminen rajattaisiin selkeästi alle 2 asteeseen. Euroopan komissio haluaa kiristää vuoden 2030 päästövähennystavoitettaan 40 prosentista 55 prosenttiin suhteessa vuoden 1990 kasvihuonekaasupäästötasoon. Kiristys on tuntuva ja vaikuttaa kaikkiin yhteiskunnan osiin.
Suomi tähtää hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä ja nopeasti sen jälkeen hiilinegatiiviseksi. Tämä on vielä kunnianhimoisempi tavoite kun EU:n uusi kiristyvä tavoite. Se tarkoittaa käytännössä, että Suomen vastaava 2030-tavoite on noin -60 % ja 2035-tavoite noin -69 % suhteessa 1990-tasoon.
Kemianteollisuus Suomessa tavoittelee myös hiilineutraalisuutta, ja on julkaissut oman polkunsa kohti hiilineutraalia kemiaa kesäkuussa 2020. Hiilineutraali kemia -tavoite vastaa Hiilineutraali Suomi 2035 -haasteeseen ja osoittaa, minkälaisin toimin ja teknologioin kemianteollisuus voi vähentää merkittävästi omia päästöjään Suomessa sekä vähentää päästöjä maailmalla, viemällä vihreitä tuotteita ja ratkaisuja globaaleille markkinoille.
On hyvä, että EU asettaa riman korkealle. Ilmastonmuutosta tulee torjua tosissaan. On tärkeää, että koko maanosa on sitoutunut tavoitteen taakse. Ilmastonmuutoksen torjunta on EU:lle myös valtava mahdollisuus, jolla luodaan hyvinvointia, työpaikkoja ja globaalia teknologista etunojaa. Tie ei ole mutkaton. Kuten olemme kemianteollisuuden tiekarttatyössä huomanneet, on hiilineutraalisuustavoitteen rakentaminen täynnä epävarmuuksia. Niin on myös Euroopan komission päästövähennystavoite ja polku kohti hiilineutraalia maanosaa.
Suurin epävarmuus ei liity kasvaneeseen ilmastokunnianhimoon ja sitä kuvaavaan prosenttilukuun, vaan keinoihin, joilla se saavutetaan. Parhaassa tapauksessa EU voi synnyttää positiivisen kierteen keinoilla, jotka suojaavat EU:n valmistavaa teollisuutta globaalissa kilpailussa, varmistavat tuotannon jatkuvuuden EU:ssa ja kannustavat investoimaan uuteen. Pahimmassa tapauksessa keinoista ei päästä sopimukseen ja EU ajautuu vuosia kestävään direktiivien avaamiseen ja muokkaamiseen, joka lykkää investointeja ja luo epävarmuutta markkinoille.
Avain EU:n kunnianhimon saavuttamiseen ovat investoinnit kattavaan keinovalikoimaan. Investointeja tapahtuu, kun toimintaympäristö on vakaa ja varma vuosiksi ja vuosikymmeniksi eteenpäin. Ei liene epäselvää, mikä EU:n tärkein tehtävä tällä hetkellä on, jotta maailman ensimmäinen hiilineutraali maanosa voidaan saavuttaa.
