Sami Nikander: Ilmastosopimuksen allekirjoitus on askel eteenpäin – kilpailukyvystä on pidettävä huolta
Suomi osoittaa ryhtiä allekirjoittamalla kansainvälisen ilmastosopimuksen ensimmäisten joukossa 22.4.2016. Kilpailukyvyn kannalta on olennaista, että EU:n lisäksi myös muut alueet kantavat vastuunsa päästöjen vähentämisestä.
YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon järjestää 22.4. New Yorkissa YK:n päämajassa korkean tason allekirjoitusseremonian, jossa sitoudutaan Pariisissa joulukuussa 2015 hyväksyttyyn kansainväliseen ilmastosopimukseen. Tilaisuuteen osallistuu kymmeniä valtionpäämiehiä, pääministereitä ja ministereitä eri puolilta maailmaa. Suomen puolesta sopimuksen allekirjoittaa maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen.
Kemianteollisuus ajoi kansainvälistä ilmastosopimusta voimakkaasti. Pidämme hyvänä, että Suomi osoittaa ryhdikästä toimintaa allekirjoittamalla sopimuksen ensimmäisten joukossa.
Kemia on ratkaisu, mitä suurimmassa määrin myös ilmastonmuutoksen hallinnassa. Teemme töitä joka päivä kestävämmän tulevaisuuden eteen. Merkittävänä ratkaisujen tarjoajana kemianteollisuus tuottaa jo nyt kehittyneitä, uusiutuvia biopolttoaineita liikenteen tarpeisiin. Tuotamme markkinoille bio- ja kiertotalouden ratkaisuja ja lämmitämme kiinteistöjä prosessilämmöllä. Ei liene kaukana sekään aika, jolloin käytämme hiilidioksidia yhtenä tuotantomme raaka-aineena. Muutumme siis hiilinieluksi.
Kansainvälinen sopimus tukee työtämme hyvin, kunhan sen allekirjoittajien joukko on riittävän kattava globaalilla tasolla ja EU:n lisäksi myös muut alueet kantavat vastuunsa päästöjen vähentämisestä. Tarvitsemme globaalia kilpailukykyistä toimintaympäristöä, esimerkiksi yhtenäistä hiilen hinnoittelua. Muuten vaarana on, että työmme kestävän tulevaisuuden eteen valuu Suomen ulkopuolelle.
Kemianteollisuuden yrityksistä monet ovat monikansallisia. Eri maiden yksiköiden keskinäinen kilpailu on kovaa niin laadussa kuin toiminnan kannattavuudessa. Ei ole vaikea arvata, mikä vähemmän kannattavien yksiköiden kohtalo on. Jos tuotannosta tehdään Suomessa liian kallista, löytyy kustannustehokkaampiakin maita – ne työt eivät Suomeen palaa koskaan.
