Sami Nikander: Kansallisen energia- ja ilmastostrategia 2030 laadinnassa pidettävä kokonaisuus hallussa
Suomen kansallisen energia- ja ilmastostrategian päivitys vuoteen 2030 potkaistiin käyntiin tänään aloitusseminaarin merkeissä. Uusi strategia luo pohjan EU:n vuotta 2030 koskevien ilmasto- ja energiatavoitteiden täyttämiselle Suomen osalta.
Olen ministeri Rehnin kanssa samaa mieltä, tehtävä on vaativa ja se on toteutettava hallitusti. Samoin kannatan toisen avaajan, ministeri Tiilikaisen peräänkuuluttamaa out of the box -ajattelua. Lämmöllä kuuntelin tilaisuuden kolmannen avaajan VTT:n Tiina Koljosen peräänkuuluttamaa synergioiden ja ristiriitojen arviointia.
Latua energiakustannusten tasaantumiselle
Energia- ja ilmastopolitiikan luominen on todella haastava tehtävä, sillä muuttujia yhtälössä on runsaasti, aina EU:n energia- ja ilmastopolitiikasta ja alkavista Pariisin ilmastoneuvotteluista lähtien. Kansainvälisen kilpailun puristuksessa oleva kemianteollisuus on selkeästi ilmaissut tukensa kattavan kansainvälisen sopimuksen aikaansaamiseksi. Tämä avaisi osaltaan pitkällä aikavälillä latua myös energiakustannusten tasaantumiselle kansainvälisesti.
Myös energiansaannin varmuus on keskeinen tekijä
Kansallisilla ratkaisuilla tulee kuitenkin olemaan ratkaiseva rooli kilpailukykyisen energian saatavuuden varmistamisessa. Meille myös energiansaannin varmuus on yksi keskeisimmistä tekijöistä. Oleellista tässä kokonaisuudessa on riittävän monipuolinen energiajärjestelmä. Kilpailukykyinen ja varmasaantinen energia tulee olemaan meille tärkeää jatkossakin ja auttaa omalta osaltaan tuotannon säilymien ja kehittymisen Suomessa.
Sähkö voi olla raaka-aine, myös korkean jalostusarvon tuotannossa
Olemme itse arvioineet energiankulutuksemme mahdollisia kehityskulkuja vuoteen 2030. Sen perusteella pelkästään sähkönkulutuksemme kasvaa lähes terawattitunnin verran ja lämpöenergian kulutus vielä enemmän. Tämä arvio pitää sisällään myös kehittyvän bio- ja kiertotalouden prosessit toimialallamme, sillä ne eivät ole nykyisestä toiminnasta erillisiä vaan syntyvät pitkälti olemassa olevan toiminnan yhteyteen. Myös näiden kärkihankkeiden toteutuminen tulee vaatimaan järkevän hintaista ja varmasaantista energiaa. Tätä ei tule unohtaa, kuten ei myöskään avauksessa peräänkuulutettua synergioiden ja ristiriitojen arviointia. Korkeaan jalostusarvoon pohjautuvalta tuotannolta ei tule viedä toimintaedellytyksiä osaoptimoinnilla, josta valitettavia esimerkkejä on jo nähty.
Energian käyttäjästä hiilinieluksi
Kemianteollisuus on merkittävä energiankäyttäjä, 8 % valtakunnan kulutuksesta. Energiatehokkuuden eteen teemme töitä hartiavoimin päivittäin. Olemme myös merkittävä ratkaisujen tarjoaja. Jo nyt tuotamme kehittyneitä uusiutuvia biopolttoaineita liikenteen tarpeisiin, tuotamme markkinoille bio- ja kiertotalouden ratkaisuja ja lämmitämme prosessilämmöllä monta paikkakuntaa. Lisäksi ei liene kaukana se aika, kun käytämme hiilidioksidia yhtenä tuotantomme raaka-aineena. Muutumme siis hiilinieluksi.
Hallitusohjelmaan kirjattu tavoite: ”Hiilettömään, puhtaaseen, uusiutuvaan energiaan kustannustehokkaasti” on mielestäni oivallinen tavoite, mutta tehdään se hallitusti kilpailukyvystä kiinni pitäen ja kokonaisuus hallussa pitäen. Tähän pätee urheilusta tuttu viisaus, pitää hallita suoritusta, eikä antaa suorituksen hallita itseään.
