Sami Nikander: Koronakriisin akuutti ensihoito ja elvytys
Viime aikoina olen havainnut julkisuuden koronakeskustelussa parin asian sekoittuvan keskenään. Näitä ovat yritysten akuutti rahoitustarve ja tulevaisuuteen katsova elvytys, jotka pitäisi osata erottaa toisistaan. Mielestäni kyseessä on vähän sama tilanne kuin jos akuuttia ensihoitoa tarvitsevaa potilasta hoidettaisiin kuntoutuksella.
Rahoituskeskustelussa tulisi osata erottaa toisistaan akuutti kriisirahoitus ja tulevaan nousuun tähtäävä rahoitus. Näillä on molemmilla omat tärkeät tehtävänsä kriisin hoidossa. Tuoreen kyselymme sekä muilta vientiteollisuuden kollegoilta tulevien uutisten perusteella, pilviä on nopeasti kasautumassa vientiteollisuuden taivaanrantaan. Akuutille rahoitukselle on varmasti jatkossa suuri tarve myös vientiteollisuudessa, jotta terveet mutta kriisin kolhimat yrityksemme selviävät pahimman yli.
Vientiteollisuuden ratkaiseva rooli
Itse olen viime aikoina pohtinut paljon kriisistä nousemista. Tässä kemianteollisuuden ja muun vientiteollisuuden rooli on merkittävä. Elvytyksessä tulee löytää keinot, joilla pidetään hyvinvointivaltiomme selkärankana toimivan vientiteollisuuden kilpailu-, innovaatio- ja investointikyvystä sekä osaamisesta huolta.
Kemianteollisuus on monen muun ohella esittänyt ajatuksiaan elvytyksen suuntaamisesta. Olisi keskeistä varmistaa kansainvälinen kilpailukykymme ja rakentaa elvytystä jo käynnissä olevan hiilineutraaliustyön päälle, hyödyntäen juuri valmistumassa olevia tiekarttoja. Tämä merkitsee voimakasta panostusta tulevaisuuteen tähtäävään TKI-toimintaan ja siinä etenkin pilotointiin ja demonstrointiin, jotta voimme kehittää uusia prosesseja ja vientituotteita. Suomen on myös otettava entistä enemmän roolia vetytalouden rakentamisessa sekä panostettava energia-, rakennus- ja logistiikkainfrastruktuurin kehittämiseen, yhdyskuntajätevesien käsittelyyn sekä kiertotalouden edistämiseen.
Näillä luodaan pohjaa, työpaikkoja ja mahdollisuuksia tulevaisuuden kestävälle menestykselle. Suomen valtion rahoituksella tulee olemaan keskeinen rooli ja mikä vielä tärkeämpää, meidän on yhteistyössä maksimoitava EU:n rahoitusmekanismien tarjoamat rahoitusmahdollisuudet. Lisäksi tullaan tarvitsemaan runsaasti yksityistä rahoitusta. Tällöin keskeisessä roolissa tulee olemaan se, ettei valmisteilla oleva kestävän rahoituksen kriteeristö estä rahoitusta. Tällaisia merkkejä on valitettavasti jo ilmassa.
1990-luvun lamasta noustiin voimakkaalla panostuksella tulevaisuuteen. Uskon, että vastaavilla toimilla saamme meitä nyt uhkaavan koronapommin vahingot minimoitua.
