Sami Nikander: Resurssitehokkuus vaatii tuekseen toimivan poliittisen ohjauksen
Resurssitehokkuuteen liittyvä poliittinen keskustelu etenee vauhdilla EU:ssa ja täällä kotimaassa. Biotalouteen meillä jo kansallinen strategia on, samoin ohjelma materiaalitehokkuuden edistämiseen.
Viimeisimpinä lisinä kokonaisuudessa ovat heinäkuussa annetut komission näkemykset energiatehokkuuden kehittymisestä ja kiertotaloudesta. Hyvä näin, resurssitehokkuus on laaja kokonaisuus, joka käsittää kaiken energiaan ja materiaan liittyvän. Sen kokonaisvaltainen toteutuminen vaatii laajaa keskustelua sekä ajatustapojen ja poliittisten ohjauskeinojen muutosta. Kemianteollisuudella on tässä kokonaisuudessa ratkaisijan rooli. Ilman kemiaa, ei resurssitehokkaan yhteiskunnan kehittyminen ole mahdollista.
Kemianteollisuudella on tarjota lukuisia esimerkkejä siitä, miten resurssitehokkuus on jo nyt integroitu osaksi bisneslogiikkaa. Jo vuosikymmenien ajan kemianteollisuus on jalostanut eri toimialojen sivuvirroista tuotteita ja ratkaisuja globaaleille markkinoille, esimerkkeinä jäterasvoista tai muusta jätteestä valmistettavat liikenteen biopolttoaineet, selluntuotannon sivuvirroista valmistettavat mäntyöljyjalosteet ja ksylitoli, vedenpuhdistuskemikaalit sekä metallien talteenotto metallinjalostuksen sivuvirroista. Resurssitehokkuus on kytketty myös osaksi toimialan omaehtoista vastuullisuustyötä, Responsible Care-ohjelmaa. Esimerkkinä tästä kemianteollisuus kehitti ensimmäisenä toimialana Suomessa mallin kokonaisvaltaiseen resurssitehokkuuden tarkasteluun yritystasolla.
Yritystasolla kehitykselle ei siis ole esteitä, päinvastoin. Suurimpana haasteena resurssitehokkuuden kehittymiselle pidän kokonaisvaltaisen otteen puuttumista poliittisessa keskustelussa. Tämä näkyy vaikkapa useiden rinnakkaisten ja keskenään jopa osittain ristiriitaisten tavoitteiden asettamisintona. Energia- ja ilmastopolitiikan lohkolla puhutaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen lisäksi tavoitteista energiatehokkuudelle ja uusiutuvalle energialle. Tähän keitokseen on jätepolitiikan lohkolta lisätty mausteeksi keskustelu resurssitehokkuustavoitteesta ja siihen liitettävistä indikaattoreista. Kyllä, kaikki edellä mainitut ovat kannatettavia asioita.
Haaste on siinä, että osa niistä, kuten energiatehokkuus ja uusiutuvan energian käytön edistäminen, sattuvat vain olemaan keinoja päätavoitteen eli kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Resurssitehokkuustavoitteesta ja -indikaattoreista voisi oikeasti puhua vasta sitten, kun meillä olisi EU-tasolla yhtenäinen tietopohja ja laskutavat. Pitäisi myös pystyä huomioimaan kansalliset erityispiirteet esimerkiksi teollisessa rakenteessa ja ympäristöasioiden huomioimisessa globaalia näkökulmaa unohtamatta. Nyt jos koskaan tarvitaan politiikan eri osa-alueet kokoavaa horisontaalista lähestymistapaa niin Brysselissä kuin ihan täällä kotimaassakin.
Resurssitehokkuuden kehittämisessä ratkaisevassa roolissa tulee olemaan se, miten eri politiikan osa-alueet huomioiva horisontaalinen lähestymistapa saadaan toimimaan. Tämä vaatii avointa keskustelua vaikkapa siitä, että toimiiko nykyisen kaltainen jätehierarkia nykyisessä ja kehitteillä olevassa energia-, ilmasto-, kemikaali- ja jätelainsäädäntökokonaisuudessa. Tai miten se istuu Suomelle kriittisen tärkeän kehittyvän biotalouden raaka-ainemarkkinoille. Nykyisenkaltainen jätehierarkia tulkintoineen on tullut tiensä päähän ja sen on muututtava nykykehitystä jarruttavasta sitä edistäväksi elementiksi. Jos sille ylipäätään katsotaan olevan olemassa tarvetta.
