Sami Nikander: Suomella on mahdollisuus ottaa ratkaisevat askeleet kohti hiilineutraalisuutta −Budjettiriihi on suunnan näyttämisen paikka

Syksyn budjettiriihessä on mahdollisuus tehdä ilmaston kannalta merkittäviä ratkaisuja. Vaadittavat panostukset eivät ole valtiontalouden kannalta suuria, kyse on lähinnä siitä, uskaltaako Suomi hypätä näyttämään suuntaa luomalla hiilineutraalisuuteen kannustavan toimintaympäristön.

Suomessa toimiva kemianteollisuus on asettanut itselleen kunnianhimoisen hiilineutraaliuteen tähtäävän tahtotilan. Olemmekin siis voimakkaasti mukana tukemassa Suomen matkaa kohti vastaavaa tavoitetta.

Sähkön rooli on ratkaiseva

Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää kansainvälisesti kilpailukykyistä toimintaympäristöä, jossa erityisesti sähkön hintaan liittyvät kysymykset korostuvat. Sähköä tulee olla saatavilla runsaasti, päästöttömästi ja sen verotuksen tulee olla EU:n minimitasolla. Vastaavasti on hyödynnettävä EU:n direktiivien suosittelemia mekanismeja, kuten päästökaupan epäsuorien kustannusten kompensointia.

Vastoin valitettavan yleiseksi muodostunutta virheellistä käsitystä, päästökaupan epäsuorien kustannusten kompensaatio ei ole tuki päästöille, vaan mekanismi, jolla korjataan päästökaupan aiheuttamaa sähkön hinnan nousua. Päästökaupan tarkoitushan on päästöjen hinnoitteleminen, mutta sivutuotteena se nostaa kaiken − myös päästöttömän sähkön hintaa.

Muutos on mahdollinen ilman lisäkustannuksia

Valtiotalouden kannalta nämä keinot voidaan toteuttaa kustannusneutraalisti, varsinkin jos huomioidaan valtion kassaan kilahtavat päästöoikeuksien huutokaupasta saatavat tulot. Rahaa jää runsaasti ylikin käytettäväksi vaikkapa erilaisten innovaatioiden tai uusien ratkaisujen ja teknologioiden pilotointiin. Unohtaa ei sovi myöskään panostuksia osaamiseen, erityisesti strategisten kyvykkyyksien saralla.

Lopuksi haluaisin muistuttaa, että hiilineutraaliin toimintaan kannustavan toimintaympäristön luonnissa ei tule sortua osaoptimointiin. Erityisen tarkkana kannattaa olla vaikkapa teollisuuden logistiikkakustannuksiin kohdistuvissa päätöksissä ja muistaa verrata tässäkin asiassa verotasoja kilpailijamaihin. Teollisuuden logistiikkakustannuksia ei siis tule millään tavalla lisätä, sillä tämmöisillä ratkaisuilla on väistämättä negatiivinen vaikutus yritysten toimintaympäristöön ja sitä kautta Suomen houkuttelevuuteen uuden teknologian ja tuotteiden kehitysympäristönä.