Tuore väitös: Henkilökohtaisuus, yhteiskunnallisuus ja monitieteisyys tekevät kemiasta kiinnostavan oppijalle
Marianne Juntusen väitöskirjan mukaan kestävä kehitys liittyy kemian opetuksessa esimerkiksi tuotteiden elinkaareen ja vihreään kemiaan. Kiinnostavasta, yhteiskunnallisesta aiheesta tulee henkilöhtainen ja merkityksellinen.
Marianne Juntusen väitöstutkimus tutkii, mitä kestävä kehitys on ja mitä se voisi olla kemian opetuksessa. Kemia on keskeinen ratkaisujen tarjoaja ihmiskunnan kannalta elintärkeisiin ongelmiin, kuten ruoan ja veden riittävyys, uusiutuvat energiamuodot ja ilmastonmuutos.Esimerkiksi vihreän kemian tuotteet kuluttavat niukasti energiaa ja resursseja, ovat kierrätettäviä ja hajoavat luonnossa turvallisesti.
Juntusen mukaan juuri kemian yhteiskunnallinen merkittävyys tekee siitä oppilaille kiinnostavan. Myös oppimistavoilla ja -prosesseilla on suuri merkitys sille, miten kiinnostavaksi kemia koetaan. Opetusaiheet kannattaa kytkeä yhteiskunnallisiin toimijoihin ja aitoihin ongelmiin, jolloin ratkaisujen etsiminen koetaan omakohtaisesti tärkeäksi. Oppimista edistävät vuorovaikutuksellisuus, vapaaehtoisuus ja aiheen merkityksellisyys oppijalle. Opetukselta tämä edellyttää myös oppirajat ylittävää monitieteisyyttä.
Juntusen Helsingin yliopiston kemian laitokselle tekemä väitöskirja perustuu neljään kansainväliseen tieteelliseen julkaisuun. Empiirisessä osiossa 20 kemian opettajaa tuottivat täydennyskoulutuksessaan tutkimuksellisia tuotteiden elinkaaren opetusmalleja. Niissä oppilaat pääsivät aktiivisesti vaikuttamaan opiskelun kohteen rajaamiseen ja työn suunnitteluun. Tutkimuksessa tarkasteltiin elinkaariaiheisen opetusmallin vaikutusta 105 peruskoulun 9-luokkalaisen ympäristötietoisuuteen, käsityksiin kemiasta ja argumentaatiotaitoihin.
Tutkimuksen mukaan oppilaat ottavat uudenlainen, kokemuksellisen ja yhteiskunnallisesti orientoituneen opetusmenetelmän positiivisesti vastaan.
Marianne Juntusen väitöskirja Holistic and Inquiry-Based Education for Sustainable Development in Chemistry tarkastettiin 8.6.2015 Helsingin yliopiston kemian laitoksella.
Marianne Juntusen väitöskirjaan (PDF) voi tutustua täällä (Helsingin yliopisto, väitöskirjat).
