Vety
Vetytalous on kemianteollisuuden arkipäivää.
Tästä on kyse
Vety nähdään yleisesti yhtenä tärkeänä keinona saavuttaa ilmastotavoitteet, ja EU:ssa onkin menossa kunnianhimoinen siirtymä kohti vetytaloutta. Kemianteollisuuden hiilineutraalisuustavoitteiden saavuttamisen kannalta vedyllä tulee olemaan merkittävä rooli. Vihreällä ja vähäpäästöisellä vedyllä / vedyn johdannaisilla voidaan vähentää tehtaiden suoria kasvihuonekaasupäästöjä, mutta myös valmistaa vähäpäästöisempiä tuotteita, mikä vähentää niin kutsuttuja scope 3 -päästöjä ja parantaa toimialan hiilikädenjälkeä.
Vedyn valmistus ja käyttö eivät itsessään ole uusia asioita, mutta nyt suunnitteilla oleva mittakaava, lukuisat uudet käyttökohteet ja päästöttömän vedyn valmistus tuovat merkittäviä muutoksia toimialalla. Jo pelkästään kemianteollisuuden nykyisen vedyn käytön (120 tuhatta tonnia) korvaaminen vaatisi noin 8 terawattituntia lisää päästötöntä, toimitusvarmaa ja hinnaltaan globaalisti kilpailukykyistä sähköä. Arviossa ei ole otettu huomioon nykyisiä tuotavia vedyn jatkojalosteita eikä uusia vedyn raaka-ainekäyttöjä, jotka lisäisivät osaltaan vielä merkittävästi tarvetta vedylle.
Vetytalouteen tai edes osittaiseen vetytalouteen siirtyminen vaatii muun muassa huomattavia infrainvestointeja, päästötöntä sähköä ja uutta vetyä hyödyntävän teknologian käyttöönottoa. Tarvitaan myös uutta osaamista ml. turvallisuus, TKI-panostuksia, markkinan kehittymistä ja selkeää lainsäädäntöä. Suomen vetyklusteri on teettänyt vetytalousstrategian, joka avaa hyvin vedyn mahdollisuuksia Suomessa.
Useissa maissa ja myös Suomessa on perustettu vetyklustereita edistämään vetytaloutta. Globaalilla tasolla myös tukikilpailu on kasvanut vihreän siirtymän kuten puhtaan vedyn investoinneista. Tästä hyvänä esimerkkinä on USA:n IRA-paketti, joka on kasvattanut useissa EU-maissa paineita kasvattaa tukiohjelmia. EU:n tasolla on myös vireillä rahoitusta investointeihin esimerkiksi vety-IPCEI- ja Innovation Fund -välineistä. Suomessa valtiolla on selkeä tahtotila edistää vetytaloutta ja puolustaa ydinvoiman statusta vähäpäästöisenä energialähteenä. Tukikilpailuun Suomella ei näytä olevan nykyisessä tilanteessa varaa ja EU:n valtiontukisääntöjen palauttaminen normaalitilaan olisi suotavaa pienten jäsenmaiden näkökulmasta.
EU:ssa vedyn energiakäyttöä säädellään muun muassa uusiutuvan energian direktiivissä (RED2 ja päivitys RED3) ja sen tarkentavissa delegoiduissa säädöksissä, ReFuelEU Aviation ja FuelEU Maritime -asetuksissa, niin kutsutussa kaasupaketissa, sekä esimerkiksi kestävän rahoituksen paketissa. Vetytaloudella on myös selkeä rooli kestävien hiilenkiertojen mahdollistajana.
Kemianteollisuuden tavoite
Kemianteollisuus pyrkii varmistamaan, että Suomen ja EU:n lainsäädäntö eivät estäisi vetytalouden edistymistä ja että tarjolla on riittävästi TKI- ja investointirahaa vetytalouden edistämiseksi, jotta vetytalous saadaan käyntiin ja teknologiat kaupallisesti kilpailukykyisiksi.
Erityisesti liian tiukka lainsäädäntö voi jarruttaa tai estää kokonaan uudet vetyinvestoinnit. Lainsäädännön tulisikin suosia kaikkia päästöttömiä ja vähähiilisiä vetyinvestointeja. Etenkin aluksi sallittujen investointien ilmastokriteerit tulee pitää riittävän maltillisina, jotta vetytalous saadaan kunnolla vauhtiin esimerkiksi jonkinlaisen siirtymäkauden avulla.
Vihreän vedyn tuotannossa sääriippuvaisen uusiutuvan energian käytössä tulee sallia riittävä joustavuus. Oleellista on, että uusiutuvan sähkön tuotanto ja vedyn tuotannon sähkön käyttö täsmäävät. Uusiutuvan tai päästöttömän sähkön käyttö voitaisiin osoittaa vuositasolla esimerkiksi alkuperätakuilla, kuten tehdään kaiken muunkin sähkön käytön osalta. Tällä hetkellä lainsäädäntö edellyttää kuukausitason ajallista täsmäytystä, joka näyttäisi riittävältä. Tätä ei tulisi kuitenkaan kiristää. Komission tulisi jatkaa vuoden 2040 tavoitteiden päivityksen yhteydessä vähintään kuukausitason ajallista täsmäytystä. Maantieteellisiä rajauksia tulisi myös välttää.
Lainsäädäntöä valmistellessa on tärkeää huomioida, että vety on myös joillekin teollisuuden aloille raaka-ainetta. Vetyä myös syntyy joissakin teollisuusprosesseissa sivutuotteena. Sivutuotevedyn talteen ottamiseen ja hyödyntämiseen tulee kannustaa lainsäädännössä, samoin kuin esimerkiksi jätelämmön osalta tehdään.
Vedyllä tulee olemaan useita käyttötarkoituksia, joten verojärjestelmää päivitettäessä tulee olla erityisen tarkka, ettei synny moninkertaista verotusta. Vero tulisi lähtökohtaisesti kohdentaa aina loppukäyttöön ja välivaiheiden oltava verottomia. Esimerkiksi vedyn käyttö lämmityksessä tulisi määräytyä lämmityspolttoaineiden verokäytäntöjen mukaan (koko elinkaaren CO2-päästöt huomioiden) ja toisaalta vedyn raaka-ainekäytön ja valmistuksen tulee olla verotonta. Esimerkiksi Ruotsissa vetyelektrolyysereiden sähkönkäyttö tulkitaan energiaverodirektiivin artiklan 2 perusteella direktiivin ulkopuolelle ja näin ollen verottomaksi käytöksi. Näin tulisi myös menetellä Suomessa.
Isossa kuvassa komission tulisi keskittyä jo vuoden 2040 lainsäädäntöön nykyisien 2030-tavoitteiden avaamisen sijaan.
Tilanne ja aikataulu
Uusiutuvan energian direktiivin toimeenpano on aloitettu vuonna 2023. Samana vuonna tarkennettiin myös vetyyn liittyviä delegoituja säädöksiä. Vetyyn liittyviä kestävän rahoituksen delegoituja säädöksiä on julkaistu vuoden 2021 aikana. Komission kaasupaketin trilogit alkoivat kesällä 2023.
Uusituvan energian direktiivi ja siihen liittyvät 2040-tavoitteet ja säännöt tulevat olemaan vuonna 2024 vaihtuvan uuden komission agendalla.
Vaikutamme Suomen kantaan, EU:n parlamenttiin ja komissioon, Ceficin kantaan sekä Vetyklusterin toimintaan ja kantoihin. Seuraamme muiden maiden kantoja.
Lisätiedot ja materiaalit
Vetyklusterin vetytalousstrategia.
