Hyppää sisältöön

Valitettavaa, mutta ei uutta – lakkoja jälleen kerran

Teollisuusliitto ilmoitti perjantaina 10. tammikuuta pitkistä lakoista Kemianteollisuuden yrityksiin. Lakkoja kohdistuu 22:een kemianteollisuuden jäsenyritykseen sen eri toimialoilla ja eri puolilla Suomea. Ilmoitettu lakko koskee noin 2 600:aa työntekijää. Lakot on ilmoitettu ajatelle 27.1.–1.2.

Lakot ovat jatkoa vuosien 2023 ja 2024 laaja-alaisille työmarkkinahäiriöille.

– Lakkoihin päätyminen on hyvin valitettavaa, ja pitkillä lakoilla ei yritysten palkankorotusvaraa paranneta. Kemianteollisuus ry on istunut neuvottelupöydässä Teollisuusliiton kanssa lokakuusta saakka. Neuvotteluissa on saavutettu tekstikysymyksissä yksimielisyys. Erimielisyyttä on enää palkankorotusvaatimuksista, joiden taso valitettavasti liitelee talousrealiteettien yläpuolella. Yritysten tilanne ei ole tippaakaan otollinen suurille korotuksille, sanoo Kemianteollisuus ry:n työmarkkinajohtaja Minna Etu-Seppälä.

Kemianteollisuudessa tilauskannat ovat yhä matalalla, etenkin, jos tilauksia tarkastellaan määrissä, ei euroissa. Kemianteollisuus ry:n joulukuun jäsenkyselyssä 50 prosenttia alan yrityksistä kertoi tilanteensa olevan huono tai erittäin huono. Lisäksi lomautuksia ja irtisanomisia oli tulossa tai käynnissä poikkeuksellisen monessa yrityksessä. Samaan aikaan konkurssimäärät ovat Suomessa 2000-luvun ennätystasolla ja työttömyysaste valitettavan kovassa kasvussa.

Yritysten kilpailukyvyn on kommentoitu olevan hyvällä tasolla, mutta tämä on perustunut suomalaisten yritysten kykyyn valmistaa määrällisesti paljon tuotteita. Mutta mikäli tarkastellaan yritysten kykyä tuottaa tuotteita, joista maksetaan hyvin, kilpailukyky mataa kiky-vuosia edeltävissä lukemissa. Palkat maksetaan tuotannon arvolla, ei sen määrällä.

– Oman jälkensä yritysten palkanmaksukykyyn ovat jättäneet edellisvuosien massiiviset poliittiset lakot. Vuoden 2023 syksyn ja kevään 2024 poliittiset lakot aiheuttivat satojen miljoonien suorat vahingot sekä huomattavia mainehaittoja. Lakkoilemalla ollaankin jälleen vaarantamassa vientiteollisuuden uskottavuus, toimintavarmuus ja asiakkuudet sekä tätä myöten suomalasia työpaikkoja, toteaa Etu-Seppälä.

Silmiinpistävää on, että ammattiyhdistysliike ei pyri enää ratkaisuihin neuvottelemalla, vaan neuvottelukierros toisensa jälkeen lakoilla, vaikka ammattiliitot puhuvat mielellään sopimusyhteiskunnan puolesta.

Vaikka nykyisissä lakoissa tuoksuu katkeruus Suomen hallituksen välttämättömiä työelämätoimia kohtaan, on hyvä huomata, että lakkoiluun perustuvat toimintatavat ovat vakiintuneet jo ennen nykyistä hallitusta.

Kemianteollisuus ry:llä ja Teollisuusliitolla on pitkät ja hyvät neuvottelusuhteet. Toivommekin, että neuvottelukumppanimme ottaisi nyt järjen käteen ja lakkoilun sijaan keskittyisi neuvottelemaan TES-pöydissä taloustilanteeseen nähden kestävän ratkaisun, jolla samalla turvataan toimialan työpaikat myös jatkossa.