Vientivetoinen työmarkkinamalli vahvistaa kilpailukykyä
Hallituksen esitys vientivetoisesta työmarkkinamallista on kuohuttanut jälleen kesän jälkeen joissain työntekijäliitoissa. Voisi sanoa, että paljon melua tyhjästä. Lähempi tarkastelu osoittaa, että malli pohjautuu käytännössä jo vakiintuneille toimintatavoille sovittelujärjestelmässämme ja se ei rajoita työmarkkinaosapuolten sopimusvapautta millään tavalla. Malli on ennen kaikkea tarpeen Suomen kilpailukyvyn turvaamiseksi myös jatkossa.
Kemianteollisuus ja useat muut työmarkkinajärjestöt ovat kesän aikana antaneet lausuntonsa hallituksen esityksestä, jonka tarkoituksena on lainsäädännöllä vahvistaa niin sanottua vientivetoista työmarkkinamallia sovittelutoiminnassa. Esityksessä valtakunnansovittelijan tai sovittelulautakunnan kautta sovintoehdotuksilla syntyvien työehtosopimusratkaisujen kustannusvaikutus sidotaan vientialojen sopimusratkaisujen enimmäiskustannusvaikutukseen. Kyse on käytännössä vallitsevan tilanteen vahvistamisesta lainsäädännöllä.
Työmarkkinajärjestöt kävivät aiheen ympäriltä hyviä ja rakentavia keskusteluja loppuvuodesta 2023 ja alkuvuodesta 2024. Varsinaisia neuvotteluja työmarkkinamallista ei kuitenkaan koskaan päästy aloittamaan. Itse keskusteluissakaan ei päästy niin syvälle, että olisi analysoitu tuottavuutta eri aloilla, eri alojen rahoituspohjaa, työajan sekä erilaisten vapaiden pituutta tai irtisanomissuojaa. Kaikki nämä vaikuttavat siihen, miten palkkatasot eri aloilla määräytyvät. Tuntui myös, että osapuolten välillä on hyvin erilaisia käsityksiä siitä, että mikä on valtakunnallisten työ- ja virkaehtosopimusten rooli työmarkkinajärjestelmässämme – työehtojen vähimmäistason turvaaminen vai joku muu?
Kemianteollisuuden näkökulmasta historia on osoittanut 2000-luvulla (viimeisimpänä kuntapuolen epäonnistunut ratkaisu keväältä 2022), että lainsäädäntöhankkeelle on tarvetta, jotta vältytään eri alojen väliseltä palkkakilpailulta ja kustannuskilpailukyvyn karkaamiselta. Vientiteollisuudessa käytetään Suomessa tuotettuja palveluita ja tavaroita, joten esimerkiksi kemianteollisuuden ulkopuolella tehtävät korotukset vaikuttavat suoraan myös kemianteollisuuden kustannuksiin. Yhtä lailla julkisella sektorilla tehtävät poikkeukselliset korotukset voivat lisätä jo entisestäänkin korkeaa verorasitusta ja luoda paineita uusille leikkauksille.
Tässä tiivistetysti nostot keskeisistä osioista lausunnostamme:
- Esitys on oikeansuuntainen, mutta perustelut vaativat vielä selkeyttämistä
- Sovittelussa noudatettavan työmarkkinamallin yleisen linjan tulee muodostua nimenomaan vientialojen valtakunnallisista ratkaisuista Ruotsin tapaan. Linjassa kyse on vientialojen sopimusratkaisujen kustannusvaikutuksesta.
- Pidämme hyvänä, että jatkossa niin valtakunnansovittelija kuin myös sovittelulautankunta on sidottu yleiseen linjaan.
- Se, että sovittelulautakunnan puheenjohtajana voi toimia joko valtakunnansovittelija tai hänen nimeämänsä tilapäinen sovittelija, poistaa mahdollisuuden sovittelulautakunnan ”politisoitumiseen”
- Sovittelijan ja sovittelulautakunnan on jatkossakin mahdollista huomioida alakohtaisia eroja ja tarpeita. Työehtosopimuksia ja eri henkilöstöryhmien palkkausta pystytään kehittämään yleisen linjan mukaisten ratkaisujen sisällä, kuten on tähänkin asti pystytty.
- Kaikilla aloilla on osaajatarpeita. Niihin tulisi vastata muuttamalla työ- ja virkaehtosopimusten ratkaisuja siten, että ne mahdollistavat eri suuruisia korotuksia tai ratkaisut haetaan työpaikkatasolla. Palkkataulukoiden ylös hilaaminen osaajatarpeen varjolla ja kustannusten kasvattaminen palkkakilpailun myötä myös muille aloille ei ole ratkaisu.
- Esitetty lainsäädäntö ei poista työmarkkinaosapuolten sopimusvapautta. Lainsäädäntö soveltuu ainoastaan sovittelutoimintaan, jonne pääasiassa päädytään ammattiliittojen suunnasta tulevien työtaisteluilmoitusten vuoksi. Järjestelmän pitäisikin kannustaa riitelyn sijaan sopimisen kulttuuriin.
- Vientivetoinen työmarkkinamalli on myös omiaan vahvistamaan palkkatasa-arvoa eri alojen ja sukupuolten välillä, kun palkankorotukset ovat lähtökohtaisesti samat nais- ja miesvaltaisilla aloilla.
- Kansainväliset sopimukset eivät ole rajoittaneet, eivätkä rajoita sitä, että valtakunnansovittelija ja sovittelulautakunta voivat olla sidottuja ns. yleiseen linjaan. Kuten hallituksen esityksessä todetaan, tämä käytäntö on ollut valtakunnansovittelijoilla käytössä jo vuosikausia. Myös Ruotsi on sitoutunut samoihin kansainvälisiin sopimuksiin ja siellä yleisen linjan ylittäviä ratkaisuja ei anneta valtakunnansovittelijainstituutin (Medlingsinstitutet) toimesta.
